the wedding dress

Rakkauden kesä 2010 – ohjelmassa kahdet häät! Ja kaapissa pelkästään mustia mekkoja. Etiketti-schmetiketti, mutta pilkahdus väriä ja valoa kieltämättä mahtui tummanpuhuvaan kolttukokoelmaani.

Ennen häämekon metsästystä oli tietysti panikoitava asiasta pari viikkoa. Perjantain lounastunnilla mussutin työkaverilleni siitä, miten vaikeaa on ostaa muuta kuin mustaa, kun on ”huono värien kanssa”. Siinä mouhutessani kävelimme sopivasti IVANAhelsingin liikkeen ohi ja tokaisin jotain ikävää kirjavista telttakuosisista ryijyistä tehdäkseni selväksi, miten isosta ongelmasta tässä nyt oikein onkaan kyse.

Jotain tapahtui, lauantaina kello 12.30 omistinkin jo IVANAhelsingin mekkoja. Kaksi. Olipas kerrankin kiva olla väärässä mielikuvineen ja ennakkoluuloineen, mekot ovat mielestäni aivan uskomattoman hienoja.

Toisen mekoista ostin kyllä jo eilen, sen täydellisen pikkumustan päästyä yllättämään minut heikolla hetkellä. Mutta pilkkumekko taasen yöpyi Gaudeten varausrekillä, että sain pohtia hieman suhdettani väreihin ja kuosiin. Hyvin pohdittu – säntäsin tänään sitten sisään suurinpiirtein samantien liikkeen auettua, innoissani kuin pikkulikka.

Nyt on sitten häämekkoa, mutta ei laiteta siitä kuvia päällä kun se tuo huonoa onnea. Tai no, ainakin hääpukujen kohdalla, mutta ei oteta riskiä. Gaudeten sivuilla mekon voi kyllä nähdä mallin päällä, ensimmäisiin häihin saakka kuvittelen mieluusti olevani samanlainen eteerinen keijukainen pilkkumekossani.. Kunnes toisin todistetaan. Yhdistän Rag & Bonen sandaaleihin, Chanelin veskaan, yhteen kivaan koruun ja toivottavasti myös paljaisiin sääriin.

Kokeilin kotosalla kiskoa mekon päälle myös mustaa jakkusta ja harmaata villatakkia, nekin jotenkin vaan toimivat. Hyvä niin, koska asetin mekolle kovia tavoitteita tulevaisuuden varalle – sen on toimittava myös kesähäiden jälkeisessä elämässä. Minusta tuntuu, että pilkkumekko pärjää kyllä.

Mitäpä tuumaatte?

IVANAhelsinki Leslie Dress, Gaudetesta