(kuva täältä)

Yhdessä juokseminen, mikä loistava konsepti. Minä olen niin saakelin sinnikäs, etten ikinä myöntäisi jaksavani vähemmän kuin Jan. Jan taas juoksee kiltisti vieressä lupautuneena kantamaan minut kotiin jos voimani ehtyvät ja tulee samalla juosseeksi ehkä enemmän, kuin olisi yksinään juossut.

Hölk-hölk-hölk, tässäpä todisteet: ensimmäinen kymppini. Olen suorituksestani naurettavan ylpeä ja mietin, mitä seuraavaksi. Varmaan Buranaa pohjekipuiluun.

(ps. Ajasta voi vähentää ainakin kaksi minuuttia, seisoimme liikennevaloissa enkä tajunnut painaa pausea.)