wax on, shine on

Siihen nähden miten paljon pidän purnukoista ja niillä lotraamisesta, olen varsin laiska vartalovoiteiden käyttäjä. Talvisaikaan kinttujeni iho harvemmin kestää lähempää tarkastelua: ihon pinta halkeilee kuin Saharassa konsanaan ja sukkahousujen sisäpuolella sataa (ehkä hivenen ällöttävää) lunta.

Tilannettahan voisi helposti auttaa vartalovoiteilla, mutta kun aamuisin on aina kiire, ne eivät imeydy ja niistä jää tahmainen olokin. Tai siis… Mitä? Ei!

Jämähtänyt mielikuvani vartalotuotteista taitaa yhä perustua johonkin viitisentoista vuotta sitten kokeilemaani ihon pinnalle lillumaan jääneeseen halpisjänkkiin. Ja tuo ikivanha, ennakkoluuloinen mielipide taitaa istua mielessäni yhtä tiukassa kuin tämän trauman aiheuttuneen tahman tunne. Hyviä tuotteita taitaa tätä nykyä löytyä noita surkimuksia enemmän, ainakin laadukkaiden luonnonkosmetiikkamerkkien riveistä.

Ison säväyksen iholleni sekä pinttymään päässeille vartalovoideasenteilleni teki testiin saamani Essen vartaloöljy*. Vahamaisena pumppupullosta ulostuleva öljyvoide sulaa ihon pinnalle jättäen sen hetkeksi liukkaan öljyiseksi. Juuri kun ehdit ajatella, ettet ehkä pääse tänään lähtemään töihin koska tämän rasvan päälle ei voi pukea mitään vielä moneen tuntiin, yllättää öljy sinut tekemällä rivakan katoamistempun imeytymällä janoisen ihosi sisään. Jälkeen jää sileä sääri, himmeästi hohtava ihon pinta sekä ihastuttava, sitruksisen metsäinen ja mielenkiintoinen tuoksu.

Postausta varten lisätietoja googlaillessani minulle myöskin selvisi, että tuotetta erityisesti suositellaan käytettäväksi paria viikkoa ennen aurinkokautta, sillä sen kerrotaan vahvistavan ihon antioksidanttitasoa. Kiva bonari, ajankohtainekin!

Tuotteen makuun päästyäni ajattelin, ettei tuo pienehkö pullo (50 ml) tule valitettavasti riittämään käytössä kauaakaan, mutta sopivan annostelun opittuani olen pakkauskokoon tyytyväisempi. Suosittelen ehdottomasti kaikille kohtalotovereille, joiden shortsikauden alkua lykkää akuutti sahara – Esse fiksaa.

Essen vartaloöljyä ja muita merkin tuotteita myy esim. Natural Goods Company.
*) Esittelemäni tuote on saatu testiin PR-toimistolta.

built to last

Arvostan ja kunnioitan yrittäjiä, jotka uskovat käsityön voimaan. Ilahdun joka kerta, kun löydän uuden yrityksen, joka taistelee varmistaakseen jatkonsa kouluttamalla uusia sukupolvia työn saloihin. Yrityksiä, kuten F. Hammann, joka on Saksan vanhin nahkatavaroita valmistava yritys – perustettu vuonna 1864 ja pyörii jo neljännen sekä viidennen sukupolven voimin.

Yritys ilmeisesti tietää tekevänsä työnsä hyvin, sillä he lupaavat kaikille tekemilleen tuotteille elinikäisen korjaustakuun. Tällainen on varmasti helppoa luvata, jos tekee tavaraa, joka on tehty kestämään.

Tämän saarnan jälkeen en varmaankaan voi jättää tätä heidän työkalusettiään tilaamatta. Sehän olisi liki perusteltua: tällähän voisi itse korjailla kotosalla kohennusta vaativia kohtia, pientä kiristelyä vaativia ruuveja, muttereita ja sen semmoista. Harmi vain, ettei niille ole tainnut kukaan myöntää elinikäistä takuuta, joka kattaisi kotikorjailijan aikaansaamat tuhot..

Cox Orange Charolais Bullhide Tool Kit, £370, thebureaubelfast.com

 

juhlijan valinta

Kesän juhlakausi käynnistyy osaltani lauantaina, kiirepaniikissa kotiin tilaamani asupelastus ehti kuin ihmeen kaupalla perille jo tiistaiksi. Vastoin kaikkia mielessäni ennakkoon läpikäymiäni kauhuskenaarioita haalari on kuin onkin ylläni mielestäni varsin hyvä – mitä nyt lahjetta on vain jotain kuusi ja puoli metriä liikaa. (Vaikka ois korot.)

Kotikadun toisella puolella on ompelimo, joka kotisivujensa mukaan avaa ovensa aamukahdeksalta. Nelisen vuotta on tässä tullut asuttua enkä ikinä ole nähnyt liikkeessä ketään, mutta ainahan kannattaa yrittää. Sen verran tiukalla aikataululla tässä kohti viikonloppua mennään, että jos naapurin ompelimo ei huomenna natsaa, tulevat lahkeet lyhenemään joko mitä epätoivoisimmin purkkavirityksin tai sitten ihan vaan fiilispohjalta, asfalttia vasten kulumalla.

Että sellaista vain mietin, miten kaikkiin juhliin valmistautuminen on AINA just tällaista? Aikaa on ollut vuosi, mutta kaikki pitää silti jättää ihan niihin viimeisiin minuutteihin? H-hetkeen on tavallaan vielä monta päivää aikaa, mutta jos postimyyntihaalari ei olisikaan sattunut olemaan lyhennystä vaille valmis, olisi minulle jäänyt noin ruhtinaalliset kolme tuntia keksiä jotain korvaavaa.

Ai etteikö kaapissa olisi ollut jotain? Noooooh. Joo, tietty. Hoen aina, ettei minulla ole erikseen arki- ja juhlavaatteita – kaikki on tarkoitettu käytettäväksi ja että on ihan turhaa roikottaa kaapissa jotain odottamassa kutsua saapuvaksi. Hyvä puoli siinä on se, ettei kaappiini ole päätynyt yhden käyttökerran vaatteita. Joku fiinimpi asia (okei, aika maltillisia ja vähäpaljettisiahan nämä minun juhla-asuni ovat..) saa aloittaa elinkaarensa tärkeästä juhlasta, siirtyy siitä vapaamuotoisempiin illanviettoihin kunnes päätyy puetuksi villapaidan pariksi toimistoon. Useita kertoja. 

Huonompi puoli siinä puolestaan on se, että kun kutsu käy ja haluaisi pukeutua tärkeämpään tilanteeseen sen vaatimalla tavalla, ei niistä arkikamuiksi päätyneistä entisistä juhlijoista enää oikein saa sellaista kuplivaa fiilistä ja jotenkin säväyttävää olemusta, jota laittautuessaan (kiireessä, tietty) peilin ääressä aina hakee.

Mutta parempi kai tämä kuvio näin päin on, vaikka uuden juhla-asun paniikkiostamiseksi aina välillä meneekin? Ainakaan eivät jää henkareille pölyttymään virkaanastujaistensa jälkeen vaan pääsevät pelastamaan päiviä ja palvelemaan loppuunsa saakka.

Itse ajattelin ottaa ompelimoon mukaan kahdet kengät: korkkarit, joiden pariksi puen puvun juhliin sekä tennarit, joiden kanssa haalari kulkee kanssani loppukesän. Uusi lahkeenmitta päätetään sitten niiden jälkimmäisten ehdoilla.

Silkkihaalari COS