Mekko Monki
Kaulakello ukilta ja mummilta
Laukku Chanel
Loaferit Vagabond

Laitoin päälleni juhlallisesti tumman puvun, kun lähdimme eilen nostamaan maljan Stellalle syntymäpäivän kunniaksi. Onnea vielä ja kiitos kivasta illasta!

Jakku Fifth Avenue Shoe Repair
Paita ja housut Acne
Naru kaulassa metritavaraa Stockalta
Kengät Vagabond

Kyllä en mitään eri mekkoa päälleni pistä.

No miksi oikeastaan pitäisikään – Minimarketin villamekko on silkkaa rakkautta. Koska se joutui hellekesän vuoksi lepäilemään kaapissa kuukausikaupalla, yritän nyt kiriä menetetyn ajan umpeen. Haluan pukea mekon päälleni jokaiseen juhlaan: se on paitsi mukavan näköinen, myös äärimmäisen miellyttävä ja armollinen päällä. Tiedän, että tämä kolttu tulee kokemaan kuolemansa puhkirakastettuna.

Ennen puin mekon kanssa korkeat korot, nyt olen kiskonut jalkaani matalat loaferit. Hankkimani Carvenin silkkikauluksetkin pääsevät viimein neitsytmatkalleen mekon parina. Tuntuu, että luottomekkoni olisi syntynyt uudelleen! Eiköhän näillä freesaannu vielä muutama muukin mekko ja pari neuletta, odottakaa vaan.

Ainainen mekko Minimarket
Kaulukset Carven
Kengät Vagabond

]]> http://www.issues.fi/2010/09/24/240910/feed/ 5 http://www.issues.fi/2010/07/07/awesome/ http://www.issues.fi/2010/07/07/awesome/#comments Wed, 07 Jul 2010 16:57:18 +0000 inke http://www.issues.fi/?p=6541 Ihihihihihihi.

Penny loafer -kuume iski toden teolla päälle New Yorkissa, mutta veikkaan että se on saanut alkunsa Seinfeld-sarjan Elainen kenkävalinnoista. Noiden jaksojen tuijottaminen dvd:ltä jättää näköjään jälkensä… Hämmentäviä tyyli-ikoneja meillä nykyään.

Niin, takaisin loafer-asioihin: sovittelin Chloë Sevignyn Opening Ceremomylle Bass-kenkäfirman kanssa duunaamia penny loafereita keväisellä Nykin reissulla. Pienin valmistettu koko hölskyi jalassani niin paljon etten olisi pystynyt ottamaan popoilla askeltakaan. Sovitin kenkiä varmuuden vuoksi kahtena eri päivänä, tulos oli toisella kerralla jopa katastrofaalisempi kuin ensimmäisellä. Ei sit.

Sitten iskin silmäni Hopen penny loafereihin. Edellisen sesongin poposia oli vielä tovi sitten merkin nettikaupassa sopuisaan alehintaan. Kaikkia kokojakin oli vielä saatavilla… Ai niin, paitsi sitä kolmekutosta. Minun kokoani. Ehdotitte, että lähtisin kiertelemään ns. mummokenkäkauppoja vastaavien kenkien toivossa. Hyvä idea, mutta en vain saanut aikaiseksi…

…mutta onneksi olin patalaiska mutta eksyin kotimatkalla sisustusliikekierrokselta Forumiin. Haukankatseeni bongasi kuvassa poseeraavat, Sevignyn tekeleiden kanssa lähes identtiset penny loaferit Vagabondin alepöydältä. Omassa koossa. Seitsemänkymmenenprosentin alennuksessa. Lähtöhintaa kengillä oli 89 euroa, joten itse maksoin kengistä kokonaiset kaksikymmentäkuusi euroa ja seitsemänkymmentä senttiä. Penni-loaferit, sanon minä. Ne ovat ihan oikeaa nahkaa ja kaikkee.

Korkea aleprosentti jo itseasiassa kertookin sen, että nämä kengät ovat.. Noh, ainakin seitsemänkymmenen prosentin mielestä aivan jäätävät ja ihan kauheat, mutta minä tykkään niistä aivan huikeasti. Aion yhdistellä niitä mustiin pussittaviin housuihini ja mekkoihinkin, ehkäpä tungen kenkien sisään Elaine Benes -hengessä myös vaaleat nilkkasukat. Älkää pliis naurako mulle kadulla niin että huomaan, mieleni on toisinaan kovin herkkä.

(Te, jotka jaatte kanssani “mautonta, mutta sopii tyyliin” -ideologian: näitä jäi kaksi paria Forumin Vagabond-liikkeeseen, joista toinen taisi olla 37 ja toinen jokumuukoko.)

Eikä se takki taida niin valtavalta näyttää enää sitten kun ulos asti päästään… Kotona se vaikuttaa aina aivan jättimäiseltä eteisen peilistä vilkaistuna.

Takki Acne
Farkut Acne
Baskeri Stockmannilta
Kengät Vagabond
Vilkas jackrussellinterrieri Robert

Jan:
Neule Our Legacy
Farkut Acne
Laukku Dries Van Noten
Kengät Opening Ceremony

Inke:
Neule Acne
Kauluspaita Comme des Garçons
Laukku Marc by Marc Jacobs
Kengät Vagabond

Into piukeana kuumeessa kuluneen viikon jälkeen työkaverin läksiäisiin.

Jakku ja paitamekko Monki
Kengät Vagabond
Laukku Marc by Marc Jacobs
Sälä kädessä H&M, dpn ja äidin vanha rinkula

Juuri nyt jännittää liikaa; mistä aloittaisi? Liikaa jaettavaa.

Lloyd muuttaa meille lähipäivinä, pitkällisen jahkailun jälkeen.

Nopeammat muuttopäätökset tekivät Daniel ja Malone.

Keskivertoa parempi päivä.. Tai pahempi, miten sen nyt ottaa. Pieni askel ihmiselle, suuri pankkitilille.

No mutta, perusteltua kaikki tyynni – kuten vaate- ja asusteostokset aina. Suunnittelu, hypistely, “eikö niin?”-mielipiteiden kysely ja vain yhden vastauksen hyväksyminen kuuluvat kerrasta toiseen lähes lauseen ja liikkeen tarkkuudella samanlaisena toistettavaan rutiiniin. Rutiiniin, johon oleellisina osina kuuluvat myös typerän onnellinen hymyily kassalla vähiä rahojaan ojentaessaan tai korttinumeroa naputellessaan nettikaupan checkoutissa sekä hetkellinen “mitä helvettiä juuri tapahtui” -morkkis, kun paperikassi jo on kädessä tai vahvistusmeili kolahtanut sähköpostiin. Sitten pitää taas toistella itselleen ja/tai seuralaiselle ne ostoon oikeuttavat faktat, joita ennen päätöstä päässään pyöritteli ja mantrana toisteli.

Sitten lasketaan tilin uusi saldo ja harmistutaan, koetaan hetkellinen kriisi ja ollaan ihan varmoja siitä, että hengissä ei selvitä seuraavaan palkkapäivään saakka.

Rauhoitutaan, katsotaan mitä tuli tehtyä ja ollaan lopulta hyvin iloisia. Sitten tekee mieli jakaa uusi hankinta ja tulevaisuuden haaveet myös muiden kanssa, perustetaan blogi ja tuskaillaan sen kanssa, miten pinnalliselta ja maaniselta kuulostaakaan, kun kirjoittaa ylös kuukausittain palkkapäivän jälkeen pari kertaa toistettavan rutiinin. No, jos oman maanisuutensa tiedostaa ja tunnustaa, se ei voi olla niin suuri synti.

Nimittäin Lloyd on Mulberryn miesten laukku, joka miehen kannatti hankkia nyt tai ei koskaan. “Ei koskaan” ei ollut vaihtoehto. Musta, nahkaa, laatua, reilu koko, ajaton malli – check, check, check. Check check. “Ja menee kaiken kanssa”, kuten kaikki suuremmat vaatehankinnat aina niitä perusteltaessa. Tottahan se on, tällä kertaa.

Kengät taas saavat tulla paikkaamaan ryvettymään päässyttä kenkähyllyä – yhdet linttaanastutut ja puhkirakastetut Vagabondin mustat nahkakengät saavat luvan korvaantua uusilla Whyredin kierolla tavalla hieman fiftarihenkisillä mokkakengillä sekä herrasmiesmaisilla Vagabondin brogues-kengillä. Veikkaan, että ensimmäiset tulevat olemaan farkkujen kanssa hyvää pataa, toiset tykkäävät sukkiksista ja tyttömäisistä hameista. Itse tykkäsin kaiken ilmeisen lisäksi myös hinnasta; kahdet hienot ja toivon mukaan melko laadukkaat kengät yhden parin hinnalla.

Lähipäivinä luvassa hysteeristä postipakettilappujen odottamista, sovittelua, silittelyä ja fiilistelyä. Erityisen hyvän uuden ostoksen tunnistaa mielestäni siitä, että se olemassaolollaan onnistuu saamaan vanhat rakkaat vaatteet toimimaan ihan uudella tavalla.

Vaikka tämä synnintunnustus saattaa hieman huolestuttavalta kuulostaakin, ei pointtina ole niinkään uuden hankkiminen vaan mahdollisimman täydellisen, toimivan, elävän vaatekaapin – kokoelman – aikaansaaminen.

Mahdotonta – todennäköisesti – mutta ainahan saa yrittää. Mukavaa on se, että yrittää saa kauan.

Tervetuloa.

(kuvat Mulberry, Whyred, Vagabond)