Laukku pakattu, lähtöselvitys ja muut alustavat tehtävät suoritettu. Seuraavaksi nokka kohti Lontoota, jossa odottaa liuta tapaamisia, minglausta sekä bonuksena yksi LCD Soundsystemin konsertti. Jännittää, mutta sillä hyvällä tavalla. Matkalaukkuuni jätin tahallani puvun verran tyhjää tilaa, josko reissusta löytyisi sellainen joka läpäisee tämän herran tiukat seulonnat. Yksi varteenotettava vaihtoehto on kuvassa näkyvä puku, joka siis on Topmanin ja Harris Tweedin yhteistyön lopputulos.

Kuvien ja netistä löytyvien materiaalitietojen mukaan vaikuttaa hyvältä ja toivoisin, että Harris Tweed joka tunnetaan myös kangasvalmistajien samppanjana, ei ole tinkinyt aivan liikaa heidän muuten niin huikeasta laadustaan..

Olen ilmiselvästi hurahtanut villaneulebleisereihin tämän syksyn aikana ja fiksaation laukaisijakin on tiedossa.

Topmanin suunnittelija on onnistunut melko hyvin oman tulkintansa kanssa, visuaalisesti ja hinnallisesti. Edullinen hinta, josta ehdin jo innostua selittyi kuitenkin materiaalivalinnoilla. Tähän neuleeseen on käytetty akryyliä – tuota villan irvikuvaa. Itse olen yhden ainoan kerran erehtynyt ostamaan 100% akryylineuleen ja se nyppyyntyvä, kutittava ja kaiken lisäksi vielä paloherkkä vaate jää taatusti myös elämäni viimeiseksi akryylihankinnaksi. Sen verran traumaattinen (ja hiostava)  kokemus oli.

Jos pitää hakea jotain hyvää tästä tarinasta, niin se on varmasti yksi syy miksi tänä päivänä arvostan ja rakastan laadukkaita vaatteita, joihin on käytetty aidosti hyviä materiaaleja.

Ei siis keinokuituja minulle, kiitos. Mutta jos jostain löytäisi villaneulebleiserin, niin kylläpä kelpaisi!

(kuva Topman)