Minulla päällä:
Mekko ja kengät Minimarket
Lepardisukat Monki

Jennalla päällä:
Jotain kadehdittavan ihanaa – kuten tapana on.

Siis hirmu kätevää!

(Kuvan otti Eeva, kiitokset! Miten minä oppisin kantamaan kameraa aina mukanani?)

Uusi sadetakki jäi aamulla naulakkoon ja mukaan lähti mokkatakki, sekin oikeastaan vain muodon vuoksi – mitä siellä nyt takilla tekee. Kuvassa kiiltelevä märkä katu paljastanee miten se puistopiknik sitten päättyi, eipä niitä juustojakaan toisaalta siinä vaiheessa enää hirmuisesti ollut jäljellä. Skumppaa löytyi sentään lisää sisätiloista, luojan kiitos!

Takki, paita ja housut Acne
Leopardisukat Monki
Kengät Minimarket
Laukku Mulberry

(Kuvista kiitokset Nikolle ja Eevalle!)

Kortteliravintola Lungin pöydän alta löytyi tänään leopardi.

Kengät Minimarket
Sukat Monki

Kävipäs munkki: synttäripäivä oli kevään ensimmäinen takiton päivä. Onni, ilo, autuus!

Aurinkolasit ja kengät Minimarket
Villatakki Whyred
Paita ja housut Acne
Synttärilahjalaukku 3.1. Phillip Lim

Yleensä olen kovin järkevä, mitä vaateasioihin tulee – jos joku vaate tai asuste on liian pieni tai suuri, ei istu tai ei tunnu mukavalta päällä, sillä ei ole asiaa kaappiini. Nyt päätin, että nämä saavat jumalauta luvan olla sopivat, varpaista viis. Pienempiä ei valmisteta ja minä jumaloin näitä.. Olkoonkin, että kyseinen kenkäpari on kerännyt ystäväpiirissäni varsin vaihtelevia mielipiteitä.Yllytyshullulle “mitä ihmettä, Inke” on näköjään lähinnä ostokehotus. Jan kääntyi kenkien puolestapuhujien joukkoon nähtyään ne jalassani. Voi tosin olla, että hän päätyi ratkaisuun kotisovun säilyttämiseksi tajuttuaan eriävien mielipiteiden jäävän paitsioon kenkien kotiuduttua.

Sukkien kanssahan ne ovat aivan loistavat.. Tai loistavan kamalat. Ehkäpä se onkin juuri näiden kenkien rumankauneus, joka minua puhuttelee.

Mitäpä mieltä? Minä rakastan. Ymmärrän, jos ette.

Lumet ovat käytännössä sulaneet, kaduilta lakaistaan hiekkoja pois. Haikailuni näiden Minimarketin leikeltyjen nyörikenkien perään on kestänyt yli synkän talven. Pianhan nämä olisivat ajankohtaiset, mutta… Mistä hiivatista näitä saa? Eivät tule kuulemma Beamiin eikä Beamhilliin, nyyh.

Ennen Minimarketilta itseltään kysymistä kysyn kuitenkin teiltä, josko olette esimerkiksi intterwebin ihmemaassa moisiin jo törmänneet. Haluaisin nimittäin suuntaa-antavaa tietoa hintatasosta ennen kuin minut motitetaan meilitse, tehdään täysin vastustuskyvyttömäksi ja saatetaan tilaan, jossa ei voi enää sanoa muuta kuin luottokorttinsa numeron ja “pari kolmekutosia, kiitos”.

(ps. Jos ei ole kenkävinkkejä jaettavaksi, jaa ihmeessä muuta tietouttasi ja osallistu kilpailuun!)

Minimarket skippasi Tukholman muotiviikot ja sijoitti näytösrahat tyylikkääseen videoon. Aika hyvä veto, mielestäni – tällä kun paitsi a) erottuu joukosta, kun kaikki muut (ruotsalaiset) eivät tehneet vielä samaa, myös b) tavoittanee enemmän väkeä kuin näytöksellä, jota ei kuitenkaan raportoitaisi juuri muualla kuin paikallisissa lehdissä ja paikallisessa blogikentässä.

Ja niin, c) video on vieläpä melkoisen hieno ja jättää paitsi positiivisen muistijäljen myös d) halun nähdä vaatteita livenä sekä polttavan halun saada se pronssinen pikkujakku omaksi.

Minä e) olen kyllä Minimarket-fani, vaikka vain joka viidestoista mallistojen vaatteista puhuttelee minua ja f) löysin tämän videon kerrassaan hurmaavan Eleonoren Ytligheter-blogista ja katsoin parhaaksi jakaa sen kanssanne, kiitos-tack.

Minimarket – AW11 – Vìkìngì
Directed by: 1:2:3
DOP: Axel Lindahl, 1:2:3
Music by: Goran Kajfes & David Österberg
Additional photography: Carl Kleiner

Terveisiä Tukholmasta! Ihana, ihana viikonloppu -  ankea, ankea arkeenpaluu. Tuskaa ja huolettoman elämän taaksejäämistä lievittävät kuitenkin kummasti matkalta mukaan napatut tukevat talvikengät… Eipä olisi ajoituskaan näille voinut juuri parempi olla, kun tänne on näköjään tullut talvi poissaollessamme.

Tovi sitten täälläkin haikailemani Whyredin Mobo Women -kengät olivat livenä aivan yhtä mahtavat kuin kuvissakin ja täyttävät täydellisesti kenkävalikoimassani olleen tukevamman mutta työpaikkakelpoisen talvikengän mentävän aukon. Näihin mahtuu sukkaakin kuten kuvasta näkyy, käyn vielä hakemassa kenkien täytteeksi tukevat huopapohjalliset ennen superpakkasten saapumista. Sirompiin kenkiin tottuneena aristelen vielä hieman peilikuvaani kun kenkien parina ovat farkut, veikkaan että tämäkin outous hälvenee kun säät sanelevat pukeutumiskoodin.

Todettakoon, että Whyred oli mielestäni onnistunut tämän syksyn valikoimassaan ruotsalaisia, samassa hintaluokassa pyöriviä kilpakumppaneitaan paremmin. Kenkien lisäksi liikkeestä tarttui mukaani hieman villaa, ohuiden perusneuleiden muodossa. Hopen syysmallisto oli kaunis, Rodebjer herätti minussa suurempaa kiinnostusta ehkäpä ensimmäistä kertaa. Carin Westerkin oli ok, Minimarketia tuli vastaan yllättävän vähän.

Ikisuosikkini Acne oli valitettavasti plaah, höh, ja WTF – miksi neuleet olivat pahimmillaan jopa 60% akryyliä hintojen kuitenkin hipoessa pariasataa euroa? Nättejä olivat, mutta muovia saa halvemmallakin. Tietääkö joku, voiko akryyleissä todella olla niin suuria eroja että kuidun käyttäminen noissa määrin voisi olla perusteltua muutenkin kuin kustannustehokkuuden kannalta? Tangot notkuivat silkkisiä ja polyesterisia härsyleitä, en saanut otetta oikein mistään. Olen rakastanut merkin perusvaatteita, nyt mitään makuuni tarpeeksi tavallista ja arkista ei ollut edes tarjolla. Noh, ei väkisin, ennen kaikki oli paremmin ja nirinnarin-nitkunnatkun.

Reissu oli ihana, hotelli täydellinen ja kaikki ravintolat joissa piipahtelimme kerrassaan mainioita. Todettakoon kuitenkin, että shoppailumielessä olin Janille tällä kertaa hieman kateellinen – niin täydellisiä herrojen putiikkeja on kaupunkiin siunaantunut! Tytöille tarjontaa on paljon, mutta eniten haukoin henkeäni ihastuksesta muutamissa herrainvaatettamoissa. Esimerkiksi Welcome ja Kocksgatan 17 olivat kerrassaan tyylipuhtaita kokonaisuuksia – tuntui, että jokaikinen liikkeisiin päätynyt vaatekappale olisi ollut keskenään yhdisteltävissä. Kaipailen edelleen jotain samankaltaista naisille: kauniita, arkisia ja klassisia käyttövaatteita napakoista materiaaleista, varsinkin niitä kauluspaitoja. Sovittelin epätoivoissani Our Legacyn miesten kauluspaitojen koossa XS – muuten melko hyvä, mutta kainaloihin ja hihan yläosaan jäi turhan reilusti väljyyttä. Yksikään villatakeistani tai -paidoistani ei taitaisi mahtua nätisti noiden päälle. Ehkäpä näistä saisi pienillä korjaustoimenpiteillä aikaiseksi juuri sitä, mitä kaipaan…

Mutta eihän tuota kaupunkia voi kuin rakastaa, haikein mielin sieltä aina kotiin palaa. Hyvin ovat asiat toki Helsingissäkin ja aina vain parempaan suuntaan liikkeiden ja ravintoloiden osalta mennään – ei voi valittaa! Tukholmassa sööttejä liikkeitä, tunnelmallisia kahviloita ja mutkattomia ravintoloita tuntuu vain olevan ainakin viisi  jokaista meikäläistä ihanaa paikkaa kohden. Okei okei, onhan siellä enemmän väkeä liiketoimintaa tukemassakin… Summa summarum: ihana paikka vierailla kerta toisensa jälkeen, hyvä on tosin kotonakin. Varsinkin kun on uudet tuhdit kengät, joilla Helsingin lumisia katuja tallata.

]]> http://www.issues.fi/2010/11/23/new-shoes/feed/ 0