issues » Comme des Garçons

kyllä, se on hyvä idea

inke — Sat, 04 Sep 2010 12:52:37 +0000

No, tämä olkoon suuntaa-antava kuva. Halusin tänään pukea päälleni lempimekkoni Minimarketilta – kyllä, sen mustan villakankaisen Pikku Myy -mekon, jonka tuppaan laittamaan päälleni joka kerta, kun koen ilmassa olevan juhlahumua. Niin, kukaan muu ei muista mitä kenelläkin on kulloinkin ollut päällä, mutta itseäni jo välillä ärsyttää.. Ei tietenkään se, että mekkoa on todella käytetty jo koko hintansa edestä ja olemme vasta yhteisen matkamme alkumetreillä, vaan se, että yksi kaappini mekoista on juhlavissa tilanteissa niin ylivertainen. Se ei varsinaisesti kannusta luovuuteen pukeutumisessa – miksi edes yrittäisin, kun tämä yksi on aina vaan niin varma, toimiva ja mielestäni myös kovin imarteleva? (Kellohelma peittää cocktailpalojen ja kuohuviinin aiheuttaman akuutin pöhötyksen.)

Tunnustan, että tilasin ne silkkikaulukset, joiden perään haikailin pari päivää sitten. Ne ovat vasta matkalla Suomeen, mutta minun oli pakko saada kaulusta kaulaan jo tänään. Puin mekon alle sitten valkoisen kauluspaidan. Eihän tämä (hieman ryppyinen) puuvilla toki ole materiaalina yhtään niin kauniisti laskeutuva ja juhlava kuin se silkki tulee olemaan, mutta mielestäni kokonaisuus on erittäin toimiva. Ja koko mekon fiilis on jotenkin aivan eri! Ennen se on vaatinut seurakseen reilusti korkoa, kauluspaidan kanssa puettuna loaferit olivat ainoa oikea valinta. Halleluja, lempivaatteeni on uudestisyntynyt! Harmillista, kun hovikuvaaja lähti kahville jo pari tuntia sitten, nyt sain mahdutettua kameran ruutuun vain ne kaulukset.

Takki A.P.C.
Mekko Minimarket
Kauluspaita Comme des Garçons

(Sama asu oli muuten päälläni paidattomana versiona viime perjantaina. Ihan eri juttu!)

lämpöä päivään

inke — Thu, 26 Aug 2010 17:48:16 +0000

Ripaus punaista ei olisi lainkaan pöllömpi lisäys vaatekaappiini. Väsymyksestä punaharmaalaikukkaaksi muuttunut naama ei varsinaisesti herännyt eloon kiskoessani aamulla päälleni valkoisen kauluspaidan. Pitäisi varmaan pukeutua omia uusia sävyjään kunnioittaen – jos et voi voittaa heitä, liity heihin, vai miten se meni. Kirkkaanpunainen – maastokuosi syksyyni.

(Noh – jos en saa Neelyä tai villatakkia, nokkaunet nyt aina voin ottaa. Aaah.)

Comme des Garçons Play Cardigan, £206, shop.doverstreetmarket.com
Monki Fay Skirt, 30 €, monkiworld.com
Rachel Comey Pocket Tee, $299, lagarconne.com
Church’s Sally Leather Penny Loafers, 290,28 €, net-a-porter.com
Mulberry Neely Bag, 800 €, mulberry.com
Tomas Maier Cashmere and Mohair-blend Beanie, 222,34 €, net-a-porter.com

tuli kylmä

jan — Mon, 23 Aug 2010 13:48:37 +0000

Ohoh. Ei ollut tarkoitus, että tämän päivän kollaasista olisi tullut ihan näin talvinen.

Kaluspaita Our Legacy, 150€, ourlegacy.se
Cardigan Comme des Garçons, £217, doverstreetmarket.com
Takki Nigel Cabourn, £899, endclothing.co.uk
Huivi Engineered Garments, £60, garbstore.com
Reppu Ally Capellino, 158€, scoutthestore.se
Housut Mark McNairy x ACL & Co, $228, acontinuouslean.com
Kengät Yuketen, £329, endclothing.co.uk
Vyö Hobo, ￥5.800, anoutcommune.com
Pipo Universal Works, £38, triads.co.uk

stupid is what stupid does

inke — Mon, 28 Jun 2010 08:00:30 +0000

Tuskailin maaliskuussa, kun en muka millään osannut käyttää paria ihanaa vaatekappaletta, jotka oli kuitenkin aikanaan aiiiiivan pakko saada omaksi. Kummatkin olivat vielä poikkeuksellisen vakavia tapauksia – molempien hankkimista jahkailin viikkotolkulla ja muistelen niiden tulleen jopa uniin saakka. Comme des Garçons Play -sydänvillatakissa tunsin oloni lastentarhasta karanneeksi, Acnen silkkihousut tuntuivat pyjamapöksyiltä.

Noh, jos kuvasta voi jotain päätellä, jonkinasteista kehitystä lienee tapahtunut. Ei, villatakkini ei ole haalistunut mustasta harmaaksi… Alku oli kieltämättä hieman hankalaa, mutta pienellä treenillä hankalasta tulikin paras kaveri. Nyt mulla on sitten kaksi bestistä, musta ja harmaa. Maaliskuussa tunsin itseni lastentarhasta karanneeksi jättimuksuksi silmillä varustettu sydän villatakkini rinnassa. Niin tunnen edelleen, mutta enää se ei ole mielestäni laisinkaan paha asia. Ihanaa tämä taantuma.

Ja mitä silkkihousuihin tulee… Oi, kuinka olenkaan niitä rakastanut. Ne ovat itse asiassa jalassani myös tänään. Mutta tunnustettakoon, etten edelleenkään pysty kiskaisemaan näiden kanssa päälleni ihan mitä tahansa paitaa. Väljä paita ja väljät housut kuulemma näyttää hyvältä.. Mutta tuntuu pyjamalta, muodottomalta säkiltä jonka sisään hukun. Niin mukavalta kuin ajatus kevyestä turvasäkistä saattaakin kuulostaa, ei sitä sellaisessa kokonaisuudessa vain osaa kotoaan poistua. Taitaa olla parasta jättää moinen rento volyymillä ja muodoilla leikittely heille, joilla on siunattu enemmän vartta kantaa reilusti reiluutta… Tai sitten vaan päättää verhoutua väljiin säkkipaitoihin ja pussihousuihin ja vähät välittää siitä, mitä muut itse ajattelee – pakko kai se kohta on, kun farkut väljien paitojen kaverina tuntuvat tylsiltä, t-paidat pussihousujen kanssa semiankeilta, leggingsit eivät edelleenkään ole housut ja kaikki omistamani hameet ovat vääriä – joko väriltään, muodoltaan tai sekä että.

(Se hame: haluaisin mustan - en kovin puhvikasta, en imukireääkään. Ei bisneskynää, ei superkellohelmaakaan. Ideoita?)

oodi odinille

jan — Sun, 23 May 2010 15:56:42 +0000

Omat vaateostokseni rajoittuivat matkan aikana pitkälti kahteen liikkeeseen – J.Crewhun ja Odiniin. Ja jos vierailu J.Crewssa oli positiivinen yllätys, niin Odin ylitti melko korkealle asettamani odotukset sataprosenttisesti. Liiketila oli hieno, valikoima loistava ja erittäin osaavan ja auttavan henkilökunnan avulla olisin helposti voinut tuhota kuukauden (tai kahden) tulot melko lyhyessä ajassa. Omaksi onnekseni en kuitenkaan heittäytynyt ihan niin holtittomaksi, mutta varmistin kuitenkin, ettei tyhjin käsinkään tarvinnut poistua.

Engineered Garmentsilta löysin jo pitkään etsimäni mahtavan kesäisen tummansinisen pellavableiserin. Lisäksi ostin vielä aikuisikäni ensimmäiset shortsit, samalta merkiltä. Nekin ovat pelkistetyt ja tummansiniset, mutta pienenä detaljina on kuosissa näkyvä maltillinen paisley-kuvio. Tykkään. Kaveriksi ostin vielä valkoisen kauluspaidan Thom Brownelta, joka – tunnustettakoon – on melko samanlainen kuin muutkin omistamani kauluspaidat. Tässäkin on napitettu kaulus ja materiaali vähän paksumpaa oxford-kangasta, mutta toisin kuin muissa tämänkaltaisissa paidoissani, tässä on kapeampi ja napakampi leikkaus. Uskoisin, että se toimii vallan mainiosti myös hieman virallisimmissa tapahtumissa tai juhlissa.

Muut tavarat ovat puhtaasti kuvausrekvisiittaa, jotka kyllä kelpuuttaisin omaanikin vaatekomeroon. Tykästyin myös heidän tuoksuihinsa ja oma suosikki oli muistaakseni ykkönen, eli Nomad. Odinia suositellaan lämpimästi kaikille New Yorkiin matkaaville.

09/05/10

inke — Mon, 10 May 2010 02:02:11 +0000

Terkut Nykistä! Hienosti on reissu startannut. Eilisilta meni vähän sumussa, edes huikea innostus ei riittänyt täysin paikkailemaan aikaeroa. Täällä on aivan huikean tuulista – 14. kerroksessa olevaan hotellihuoneeseen on kuulunut koko ajan pelottava tuulen ulina, sellainen jollaista en ole koskaan aiemmin kuullut tai tiennyt oikeastaan olevan olemassakaan. Yöunet olivat hieman katkonaiset siihen saakka kunnes muistin mukaanotettujen korvatulppien olemassaolon. Mutta se nyt on pientä – kuulunee asiaan.

Sunnuntaiaamu alkoi täällä asuvien kavereiden kanssa mukavalla brunssilla ja hyvin sokerisella jenkkiaamiaisella Supperissa East Villagessa, jatkui kaveripariskunnan kotona kahvilla ja juustokakulla. Seuraavat kuusi tuntia laukkasimme kaiken tankkaamamme sokerin ja kofeiinin voimin ympäri kaupunkia, ihastellen ja nautiskellen. Ihania pikkuliikkeitä, nettikauppojen kaikki ilot ovat vihdoin käsinkoskeltavissa – tämä on kylläkin huomattavasti tuskallisempaa näin livenä. Kun kotikoneella tajuaa olevansa pennitön, voi vain painaa sitä ruksia siellä selaimen yläkulmassa. Noh, onneksi kaikkea ei tarvitse saada… Jos voisi haalia itselleen kaiken tahtomansa, tuskin sitä enää mitään arvostaisi oikeasti kuitenkaan. Ihanaa on myös vain hipelöidä ja haaveilla.

Noh, jotain tarttui kuitenkin mukaankin. Ihanaa ja ah, niin epäkäytännöllistä – ranskalainen pellavainen potkupuku A.P.C.:ltä. Tuon näköjään Euroopan takaisin pala palalta.

Napsin myös kuvia tämän viikon kodistamme, mutta kun kello on nyt näköjään aamuviisi Suomen aikaa, käskee sisäinen kelloni vetäytyä hotellin turistia hellivän Tempur-sängyn uumeniin. Palataan pian!

04/05/10

inke — Tue, 04 May 2010 14:59:20 +0000

Kuvasta tuli mystisesti pikselimössöä, vaikka se näytti kameran näytöltä ihan pätevältä. Uutta ei oteta – vaihdoin jo verkkareihin. Olen aivan rakastunut viime viikolla Beamista löytyneeseen tummansiniseen jakkuun, jossa on tarkoituksella hieman vajaamittaiset hihat. Se näyttää jotenkin koulupuvusta karanneelta, sillä oikealla tavalla. Haluaisin käyttää sitä kaiken kanssa. Parasta on se, että mikään ei estä.

Jakku A.P.C.
Kauluspaita Comme des Garçons
Rusetti Tiger of Sweden (tullut Janin kauluspaidan mukana)
Farkut Acne
Kengät A.P.C.

03/05/10

inke — Mon, 03 May 2010 14:37:07 +0000

Takki A.P.C.
Neule Benetton
Kauluspaita Comme des Garçons
Hame Zara
Kengät A.P.C.

heeeeelp

inke — Wed, 24 Mar 2010 19:32:49 +0000

Kuvassa kaksi vaatekappaletta kaapistani, joista pidän erittäin paljon – Comme des Garçons Play -villatakki ja Acnen silkkibyysat. Kummankin hankkimista harkitsin pitkään ja hartaasti. Molempien kohdalla ostopäätöstä edeltävä yö oli katkonainen, vaatteet tunkivat uniin ja pelkäsin, että ne on myyty loppuun ennen kuin ehdin kassalle saakka.

Housuja olen käyttänyt toistaiseksi kerran, villatakkia onneksi kuitenkin melko monta kertaa. Miksi?!

Noh: housut ovat jalassa liian mukavat. Okei, toistaiseksi olen päässyt oikeastaan vasta sovitteluasteelle. Pöksyt eivät kiristä, purista, hankaa saatika ahdista. Johtopäätös? Housujen täytyy näyttää jalassani dorkalta, koska ne ovat jalassa mukavammat kuin useimmat collegekankaisista oleskeluhousuistani ovat. Hmm.

Jos peiliä on uskominen, housut näyttävät jalassani hyvältä. Mutta miten saisin itseni ovesta ulos pöksyissä, joita en edes tunne jaloissani? Aivan kuin olisi lähtenyt kävelemään ulos unissaan pyjamahousut jalassa. Luulisi, että mukavuus olisi juuri se tekijä, joka saisi minut viihtymään housuissa päivästä toiseen. Ilmeisesti arvostan kuitenkin housuissa enemmän napakkaa, joustamatonta ja karheaa denimiä sekä tiukkaa tuumakokoa – ah sitä tunnetta, kun lantiofarkut runttaavat sisäelimiä kasaan niin että luut rutisevat!

Villatakki taasen… Tuo punainen sydän rinnassa oli hyvän mallin ja laadukkaan villan lisäksi juuri se juttu, miksi villatakki piti ehdottomasti saada. Janillakin on kaksi vastaavaa CdG-viltsiä ja kyllähän ne hänen päällään hyviltä näyttävät – erittäin siisteiltä, tyylikkäiltä ja asiallisilta. Minä taas tunnen itseni ihan lastentarhasta karanneeksi jättimuksuksi punainen silmillä varustettu sydän rinnassani.

Arvatkaapas, mikä on erityisen hauskaa? Olen käyttänyt housuja ihmisten ilmoilla yhden kokonaisen päivän. Yhdistin ne sydänvillatakkiin. Pelkäsin aamupäivästä kuollakseni näyttäväni idiootilta kun olin kiskonut päälleni silkkiset pussihousut ja supersöötin lasten neuletakin. Ahdistus katosi lounaaseen mennessä, mutta pelkotilat ovat näköjään palanneet sitten edellisen käyttökerran.

Lähettäkäähän voimia: yritän lupaan käyttää lähipäivien aikana sekä silkkibyysia että sydänvillatakkia. Yhdessä ja erikseen. Jos nämä vaatteet a) on pitänyt saada hinnalla millä hyvänsä, b) näyttävät erittäin hyviltä muiden päällä ja c) miellyttävät silmääni ei-peilin-kautta katseltuna, täytyy niitä jumalauta oppia myös pitämään päällään. Pää pystyssä ja ilman pelkotiloja pyjamahousuista tai lastenvaatteista.

hei, se on jo 15 vuotta vanha…

inke — Tue, 15 Dec 2009 06:00:36 +0000

…ja vieläkin aivan priimakunnossa. Käyttöikää taatusti jäljellä vielä toiset moiset. (Jan halusi tarkentaa, että kyse on siis laukusta.) Hyvää joulua minä!

Villatakki Benetton
Kauluspaita Comme des Garçons
Farkut Acne