Perillä totesin olevani paikallista massaa sekä ilmeisesti jonkinlainen henkinen tanskalainen. Mikäli mimmit eivät olleet yhdistäneet pitkähköihin takkeihinsa ja holtittomasti roikkuviin pipoihinsa Wolverineja tai muita vastaavannäköisiä kolhoja, jalassa oli pari New Balancen tennareita. Jopa Clarksin Desert Bootsit – joita puolisentoista vuotta sitten metsästin kissojen ja koirien kanssa – oltiin kelpuutettu silkkaa kermaa kauppaavan Wood Woodin hyllyille.

Kenkäkokoelmani on siis ilmeisen kuumaa kamaa Tanskassa! Pääsi yllättämään, itse kun seurailen satunnaisesti vain paria tanskalaista blogia, jotka tuntuvat keskittyvän hamstraamaan kaiken mahdollisen Acnen kenkämallistoista.

En minä tiennyt.

Moista yhteenkuuluvuuden tunnetta en ole kokenut sitten myöhäisten teinivuosien, vaikken sitä ole tietoisesti vältellyt saati tavoitellutkaan. Kiitos Tanska, oli mukavaa olla viikonlopun ajan yhtä kanssanne.

(ps. Muistoksi yhteisistä hetkistä taidan hankkia itselleni logolla varustetun Carharttin hiippapipon, sellainen kun oli joka toisella vastaantulijalla. Muistuttakoon se minua sitten reissusta sekä yläasteajoistani. Tuolloin pukeuduin päästä varpaisiin merkin S-koon miestenvaatteisiin, kun naisten mallistoa ei vielä taidettu valmistaakaan. Ja ei, Carhartt-kausi ei ollut yhteenkuuluvuuden aikaa.)

Vasemmalta oikealle:

Red Wing Shoes, 269,95€, bestofbrands.nl
Wolverine, $325, blackbirdballard.com
Wings + Horns, $695 CAD, gravitypope.com
Diemme, 283€, tresbienshop.net (löytyvät myös Beamista)
Fracap, £179, endclothing.co.uk
Marc Jacobs, £405, oki-ni.com
Clarks, £75, endclothing.co.uk
SeaVees, $180, contextclothing.com
Our Legacy, 270€, ourlegacy.se

Näistä omat suosikit ovat Wings + Hornsin bootsit, Diemmen vaelluskengät ja Clarksin originaalikengät.

Haaveet kaa-aaa-tuuuu… Harhailimme lauantaipäivän kaupungilla katsastaen syys- ja talvikenkätarjontaa – päätin, että ostoslakkoa on kestänyt nyt aivan tarpeeksi ja uudet käyttökengät todella tulisivat tarpeeseen. Ramppasimme läpi jokaisen vähänkään potentiaalisen liikkeeen, etsimiäni Clarksin Desert Bootseja ei löytynyt mistään. Aleksin Rizzossa meinasikin sitten loppua happi ja lähteä järki kun löysin hyllystä kauan haikailemani Hopen Charlie Bootsit, mustina kylläkin. Annoin itselleni eilen luvan hankkia kengät, koska en enää itsekään jaksanut kuunnella kitinääni aiheesta.

No, siitäpä sitten sovittelemaan kenkää jalkaan, ettei ruskeita versioita tarvitsisi sokkona tilata. Hieman väljiltähän ne kolmikutoset kieltämättä tuntuivat jalkaan kiskoessa, mutta mietin että onpahan tilaa vaikka villasukalle. Luistelin liukkailla nahkapohjilla peilin eteen, seuraavaksi katselinkin peilistä kuinka naamani valtasi aito pettymys. Unelmakenkäni olivat niin reilusti mitoitetut että ne näyttivät jalassani suksilta. Näytin Hessu Hopolta duffelitakissa. Pienempää kokoa kengistä ei toki valmisteta, joten eiköhän tämä peli ollut osaltani tässä. Hyvästi, Charlie – meitä ei vain ollut tarkoitettu toisillemme.

Nälän kurniessa vatsassa päätimme mennä lievittämään pettymystäni Salutorgetiin, simpukkapadat mielessämme. Istuttuamme pöytään saimmekin sitten kuulla tarjoilijalta, että simpukat on nyt tältä syksyltä syöty. Onneksi hivenen vastentahtoisesti tilaamani Salutorgetin hampurilainen oli kuitenkin varsin maittava, peitti hienosti kitkeryyden ja nieleskeltyjen kyynelten maun suussani. Hyvää, mutta ei simpukkaa. Höh.

Neljän tunnin kaupunkireissulta pääsin kuitenkin kotiin hienon saaliin kanssa: yksi energiansäästölamppu, joka ei lupauksista huolimatta pala vilkkumatta himmentimellä varustetussa jalkalampussamme, 100 ohutta mustaa nippusidettä (tarvitsen niistä kaksi) sekä kosteussuojasuihketta nahkatavaroille.

Tummanruskeat Clarksit tilasin juuri netistä, hähähähähää. Saapas nähdä, millaiset sukset sieltä saapuvatkaan.

Liityin hieman myöhässä iPhone-klaaniin. Tämä tapahtui nähtyäni videon, jossa alle vuoden ikäinen lapsi käytti iPhonea sujuvammin kuin minä. Se oli yhtä aikaa pelottavaa ja kiehtovaa sekä ratkaisi myös oman ostopäätökseni.

Vielä viimeisenä, mutta ehkä tärkeimpänä Radio Helsingin iPhone-applikaatio. Todella mahtava vekotin, jonka avulla pystyn kuuntelemaan maailman parasta radiokanavaa kotimatkalla. Kiitos kaikille (myös Paskalistalle) siitä, että olette olemassa!

Blogia lukeva, jalkojeni talvikauden lämpötilasta huolestunut ystäväni oli niin kiltti, että otti postauksen luettuaan asiakseen lähettää minulle tekstiviestin huikealla alennuksella myytävistä Clarks-popoista – “ettei sun tarvitsisi enää lainailla Janin äidin kenkiä”. Osui ja upposi. Kaikkien uusien ja vanhojen, kauniiden sekä korkeiden kenkieni lisäksi taisin todella tarvita yhdet todella järkevät kengät. Kengänhimoista eivät julkisen liikenteen pikku katkokset haittaa – matka keskustasta Kurvissa sijaitsevaan Alppilan Kenkään sujui näppärästi neljän ruuhkassa kävellen, ratikalla ja metrolla.

Paikan päällä kiva (ja ilmeisen hyvän maun omistava) tyttö sovitteli viimeistä paria koossa 36, minä runnoin toiveikkaana jalkoihini niitä puoli numeroa pienemmät curlingkengät. Mahtuivat, mutta veri ei välttämättä olisi pidemmän päälle enää kiertänyt. Ulkoilukäyttöön tarkoitetuissa talvikengissä kun olisi varmaan hyvä, jos varpaitaankin pystyisi liikuttamaan… Koko 36 oli siis oikea sekä minulle että aiemmin paikalle päässeelle (ja kenkien kanssa poistuneelle) tytölle, mutta eipäs hätäännytä vielä. Porvoonkadun myymälässä kokoa oli vielä jäljellä.

“Sehän on ihan tossa vieressä”, mietti todellisuudesta irtaantunut Inke Minimarketin tolppakengissään ja lähti tarpomaan halki sohjoisen ja jäisen Kallion. Jos joku muuten haluaa käyttökokemuksia Minimarketin vetskarikengistä, niin fiilikset ovat helposti simuloitavissa. Etsi jostain kuminen nuija (pikasimulaatio metallivasaralla), naputtele päkiöitäsi ja katsele samalla kuvaa kengistä. Silmiä hivelee, jalkoja polttelee. Aaah. Ja au.

Niin, asiaan. Porvoonkadun pisteessä kenkiä onneksi vielä oli, poistuin paikalta oman järkevän kenkäparini kanssa. Ja mitä maksoivat?

Kaksikymmentä euroa.

Jäljelle jäi vielä kokoja 35 ja 35,5, ehkä myös yhdet kolmekutoset. Ja joo, takaisin kotiin tajusinkin sitten kävellä Clarksit jalassa. Kiitos alevinkistä, Maikki!

(kuva Brandos)

Tapahtui tammikuussa:

Poika äidilleen: “Katso, millaiset kengät tilasin netistä.”
Äiti pojalleen: “Juuri samanlaiset kuin ne, jotka tarjouduin tuomaan sulle tuliaiseksi Barcelonasta silloin kymmenisen vuotta sitten, eivätkä ne kelvanneet.”

Mitä opimme tästä? Äiti tietää aina.

(kuva Caliroots.com)

Kylmä se oli Tukholmassakin. Tässä viiveellä ulkoiluasua vuoden ensimmäiseltä päivältä…

Baskeri joku random Stockalta
Täydellinen, valtava, pitkä, muhkea, pehmeä kashmirkauluri by Äiti Knitwear, kiitos!
Maatuska-parka Acne
Farkut Acne
Kengät Janin äidin superlämpimät Clarksit, jollaiset muuten jokaisella ruotsittarella oli, mieluusti yhdistettynä Canada Goosen toppatakkiin. Ymmärrän miksi.