Toissakeväänä iski silkkivimma ja hankin itselleni pari väljälinjaista silkkipaitaa sekä silkkihousut. Alkuun pidin ne visusti erillään toisistaan, sitten uskalsin viimein pukea ne päälleni yhtäaikaa. Olo oli kuin pyjamassa: kieltämättä varsin rento, mutta hieman pelotti, että luulevat kaupungilla unissakävelijäksi.
Sittemmin ihastuin väljän silkin vilpoisuuteen ja siihen, ettei mikään kiristä eikä purista. Samoissa pyjamissa onkin mennyt jo pari kesää.
Hanneli kokeili juuri päivää pyjamassa Vogue.comin toiveesta, joten päättelisin pyjamani olevan ajankohtainen vielä tänäkin kesänä. (Tai viimein tänä kesänä..) Kaapista löytyvien silkkipaitojeni seuraksi ottaisin mieluusti yhden tai kaikki näistä Steven Alanin väljistä poikaystävä-silkeistä – suosikkini taitaa olla tuo holtiton camokuosi vasemmmalla.
Aijai, iskipäs kesäfiilis! Harmi, että poissaolollaan loistaa se lämmin tuulahdus, joka saa silkin lepattamaan… Sen sijaan ikkunanpielistä puskee sisään jäätävää ilmaa ja minä yhdistän villaa villaan. Kyllä se on kuulkaa flanellipyjamissa pitäydyttävä vielä jonkin aikaa.
Steven Alan Boyfriend Shirt, $225, stevenalan.com
]]>
Tehdessäni lähtöä Kööpenhaminaan tuskailin kenkävalinnan kanssa. Helsingin lähtökelit vaativat jalkoihin traktoreita, mutta mietitytti, miten pahasti Wolverinen metsurikenkäni huutaisivat maalaisserkkua Tanskanmaalla.
Perillä totesin olevani paikallista massaa sekä ilmeisesti jonkinlainen henkinen tanskalainen. Mikäli mimmit eivät olleet yhdistäneet pitkähköihin takkeihinsa ja holtittomasti roikkuviin pipoihinsa Wolverineja tai muita vastaavannäköisiä kolhoja, jalassa oli pari New Balancen tennareita. Jopa Clarksin Desert Bootsit – joita puolisentoista vuotta sitten metsästin kissojen ja koirien kanssa – oltiin kelpuutettu silkkaa kermaa kauppaavan Wood Woodin hyllyille.
Kenkäkokoelmani on siis ilmeisen kuumaa kamaa Tanskassa! Pääsi yllättämään, itse kun seurailen satunnaisesti vain paria tanskalaista blogia, jotka tuntuvat keskittyvän hamstraamaan kaiken mahdollisen Acnen kenkämallistoista.
En minä tiennyt.
Moista yhteenkuuluvuuden tunnetta en ole kokenut sitten myöhäisten teinivuosien, vaikken sitä ole tietoisesti vältellyt saati tavoitellutkaan. Kiitos Tanska, oli mukavaa olla viikonlopun ajan yhtä kanssanne.
(ps. Muistoksi yhteisistä hetkistä taidan hankkia itselleni logolla varustetun Carharttin hiippapipon, sellainen kun oli joka toisella vastaantulijalla. Muistuttakoon se minua sitten reissusta sekä yläasteajoistani. Tuolloin pukeuduin päästä varpaisiin merkin S-koon miestenvaatteisiin, kun naisten mallistoa ei vielä taidettu valmistaakaan. Ja ei, Carhartt-kausi ei ollut yhteenkuuluvuuden aikaa.)
]]>




Nigel Cabourn jatkaa tänäkin keväänä tutulla, turvallisella ja hyväksi todetulla armeijavaikutteisella linjallaan. Stailaus on mielestäni todella onnistunut ja näkisin itseäni mieluusti kaikissa yllä olevissa asuissa.. No, muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. Hitusen harmittaa kuitenkin, että tämän haaveen toteuttaminen vaatisi todella, todella paksun lompakon, mutta toimiipahan mallisto mainiosti inspiraatiomielessäkin.
Armeijavaikutteista kevättä odotellessa!
(kuvat glltn.com)
]]>
Päivän kuuma kenkävinkki kilahti sähköpostiini eräältä Janilta.
Se oli hieman yllättävää, kun muistelee herran olleen se kaikkein vaikeimmin vakuutettava, kun minuun taannoin iski mokkasiinikuume.
Aivopesu – älä koskaan kyseenalaista sen voimaa.
Yuketen Sports Chukka, 382.00 CAD, lark.com
]]>
Neuletakki Maison Martin Margiela, 629 €, mrporter.com











]]>
Hiusten nykytila köpöinä Instagram-kuvina. Tartuinpa sitten tuumasta toimeen…
Eilen värjättiin (lisää ja tummempia raitoja), tasoitettiin latvoja ja jätettiin otsatukka lyhentämättä. Aamulla sain kohtauksen, jätin suoristusraudat hyllylle noin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ja laitoin päähäni sellaiset papiljottipatukat. Tohotin niitä muutaman minuutin föönillä, suihkin päälle lakkaa ja menin pukeutumaan.
Sitten otin patukat pois. Rennot laineet olivat.. Täysi pyörremyrsky. Hurjat korkkiruuvit, muutamassa minuutissa! Harjasin niitä hieman auki, kiskoin pipon päähän ja lähdin töihin. Pakkanen ja villa ilmeisesti rauhoittivat tilannetta, koska työpöytäni ääreen istahdettuani lopputulema oli pitkälti tavoittelemani kaltainen. Pitkälti vahingossa.
Eikä tämä vahinko muuten varmasti toistu, kun yritän uudemman kerran… Ehkä tätä ei aivan tavaksi ota, mutta suoristusraudat saavat nyt hieman lepoa. Ja minä.
Kiitos Anna, taas meni nappiin!
]]>
Vieläkin jaksaa yllättää Acnen suunnanmuutos – mustista trikookaavuista oli näköjään yllättävän lyhyt matka romanttisiin kukkaprintteihin. Eikö tässä maailmassa mihinkään voi enää luottaa? Haluanko minä vastapainoksi pian kiskoa ylleni jotain graafista ja dramaattista?
Acne Romantic Printed Mini Skirt, £220, start-london.com
]]>
Englantilainen parivaljakko OEN:in takaa jakaa sisältöä miesten muodin, muotoilun ja tyylin saralta. Sivusto on täynnä toinen toistaan kiinnostavampaa juttua ja myönnän innostuneeni, kun kuulin heidän helmikuussa aukeavasta verkkokaupastaan.
Ihan kohta, ihan kohta…
]]>
Monet blogit vouhkaavat pastellivärien kyllästämästä keväästä. Meikäläinen miettii harmaata. Vaihteeksi.
Kuvan tytöllä on kaikki enemmän kuin kohdallaan ja säiden salliessa ajattelin röyhkeästi kopioida hänen lookinsa. Äidin kutoma harmaa kashmirkauluri yhdistyy Samujin harmaaseen takkiin, jalkaan laitan lenkkarit. Keväthaaveeni ei itse asiassa eroa syystyylistäni oikeastaan mitenkään, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin…
Kuvan näytän myös kampaajalleni huomenna. Tahtoo vielä hieman tummempaa! Saa nähdä, leikkautanko pahasti venähtäneen otsatukkani takaisin teräväksi vai annanko roikkua vaan.
Jälkimmäistä vaihtoehtoa ilmeisesti kannatetaan: ihmiset ovat viime päivinä äityneet kehumaan hiuksiani. Minusta se on vähän jännää, edellisen kerran hiuksiani on nimittäin leikattu ja värikäsitelty marraskuun alkupuolella. Pitkäksi venähtänyt leikkuuväli ei ilmeisesti sitten ollutkaan niin huono juttu…
]]>