Yadayadayada

a.p.c. -kesää odotellessa

17.3.2011, Klo 20:03 | Kirjoittanut

A.P.C.:n kesä näyttää hyvältä… Ja tutulta, kuten aina. Ei haittaa, niin kauan kuin tykkään. Ja minähän tykkään.

Mukavinta oli kuitenkin se fiilis, joka valtasi mieleni kun luin tämän sähköpostiini juuri kilahtaneen A.P.C.:n tiedoksiannon otsikon. Siinä puhuttiin nimittäin nimenomaan kesästä 2011, kevään vaatteet esiteltiin jo tovi sitten. Kesää kohti mennään, jonkinasteinen keväthän meillä on jo. Tällä hetkellä minä odotan vain vappua – enää neljäkymmentäneljä pitkää vuorokautta!

Ei, en erityisemmin kaipaa nakkeja, perunasalaattia, kutistunutta ylioppilaslakkia, väljähtänyttä skumppaa muovimukeissa saatika sitä perinteistä napakan flunssan hankkimista Ullanlinnanmäellä. Aasinsilta, tattadadaa: noin neljänkymmenenneljän päivän päästä minä mahdollisesti seison New Yorkin Sohossa A.P.C.:n liikkeessä, ihastun palavasti yhteen näistä kesämekoista ja naureskelen itselleni, kun vien vaatteet takaisin Jenkeistä Eurooppaan yksi kerrallaan.

Kyllä se aina tippaleivät voittaa. Ja siman.

joku niämine

16.3.2011, Klo 20:04 | Kirjoittanut

Huhtikuun Renti-lehessä oli joku Niämine esittelemässä lattapohjaisia kenkiään.

Niämine on aika otettu saamastaan kunniasta, hauskaa että pyydettiin. Kiitoksia Trendi ja Liisa.

tissues

14.3.2011, Klo 18:04 | Kirjoittanut

Molemmat nuhakuumeessa, Inke parin päivän etumatkalla. Palailemme blogin pariin jahka henki jälleen kulkee eikä sormien niveliä kolota enää niin juukelisti.

early bird

4.3.2011, Klo 17:31 | Kirjoittanut

Synttärilahja 2011 tuli eilen kotiin, noin kaksi kuukautta etuajassa. Kun hieman pelotti, että loppuvat kesken ja jään ilman ja…

Eivät loppuneet, mutta nyt pelottaa, miten muka selviäisin järjissäni ottamatta tuota ihanuutta käyttöön ennen huhtikuun loppupuolta. Eipä taida toteutua. Tällä hetkellä olemme Tukholmassa ja kannan jatkuvaa huolta siitä, miten se pärjää yksin kotona ja josko joku luonnonmullistus tai karmiva onnettomuus tuhoaa sen viikonlopun aikana ennen kuin ehdin oikeastaan edes tutustumaan siihen.

Palaan takaisin maanantaina, Jan jatkaa matkailua ja tulee kotiin vasta perjantaina. Mitäpä luulette – pysyykö paketti kiinni, kun sitä (tai siis minua) vahtiva eagle-eye on muilla mailla?

Ps. Eilinen Nationalin keikka oli pala taivasta.

maitokahvi

2.3.2011, Klo 10:00 | Kirjoittanut

Viimeisen viikon ajan sormenpääni ovat olleet maitokahviin dipatut. Tykkään! Talven pitkälti viininpunaisissa kynsissä viihtyneenä vaaleampi sävy tuntuu raikkaalta, sopivan kiltiltä ja keväiseltä. Tykkään toki myös siitä, että vaalea sävy on armollinen – pieni kuluma kärjissä tai lakkapalasen irtoaminen kynsinauhan vierestä ei huuda läsnäoloaan samalla tavalla kuin tummissa lakoissa.

Olisin mieluusti myös jakanut kuvan keväisen raikkaasta lopputuloksesta, mutta katsoin parhaaksi säästää teidät ilmeisesti hivenen elämää nähneiltä kynsinauhoiltani. Lushin Lemony Flutter kyllä auttaa, mutta ihmeisiin ei sekään pysty.. Varsinkaan, jos kynsinauhojen ympärille kiinnitetty ihminen on viime aikoina muistanut tarttua purkkiin noin joka toinen päivä.

Kynsinauhojen nykytilasta huolimatta olen varsin neuroottinen, mitä kynsilakkaan tulee: jos palanen lohkeaa, tunnen pakottavaa tarvetta pitää käsiäni loppupäivän taskussa. Tunnustettakoon, että kynnet lakattuani siirrän lakkapullon sekä pikakuivattavan päällyslakan käsilaukkuun mahdollisesti yllättävien korjaustoimia vaativien hätätilanteiden varalta.

Siitä huolimatta, että minulla on lähtökohtaisesti aina kynsissäni lakkaa, en kärsimättömänä ihmisenä erityisemmin pidä lakkaamisesta. Bravuurinumeroni onkin kolmen kynnen lakkapinnan tärveleminen jo lakkapulloa sulkiessa… Sen kerran kun onnistun, pyrinkin pitkittämään lakanvaihtovälejä toisinaan naurettavuuksiin asti.

Kun kynsien kärjistä paistaa parin päivän näppiksenhakkaamisen jälkeen milli lakatonta pintaa, kaivan lakkapullon esiin, täytän kolot värilakalla ja siloitan kokonaisuuden suht eheäksi kerroksella päällyslakkaa. Kiireessä, ekstralaiskana tai vain muutaman kynnen lakkauksen kuluttua teen hätäratkaisun, tartun lasiviilaan ja viilaan ne kuluneet kärjet pois häiritsemästä. Tadaa, päivä tai pari lisää elinaikaa lakkaukselle!

Todettakoon vielä, että olen ollut varsin tyytyväinen nails.incin lakkojen pysyvyyteen. Löysin merkin taannoin saatuani ilmaispullon jonkun akkainlehden kylkiäisenä, nyt uskaltauduin tilaamaan toisenkin värin. Ehkäpä tilaan vielä kolmannen ja neljännenkin, olkoonkin että lakkojen tilaaminen pelkkien nettisaitin kuvien perusteella on osoittautunut lähinnä loistavaksi mahdollisuudeksi haalia kaappeihin sinne päin -sävyjä.

nails inc. -lakkoja toimittavat Suomeen mm. feelunique.com ja lookfantastic.com, n. 13-14€/pullo.

mulberry a/w 2011

23.2.2011, Klo 20:28 | Kirjoittanut

Tämäkin vielä – ennen minulle riitti pelkkä Mulberryn laukkujen perään kuolaaminen, nyt iskevät jo vaatteetkin. Olen viimeisen parin vuoden aikana kasvanut värien käyttäjänä (tunnustan jo muitakin kuin mustan ja harmaan) enkä enää kavahda tyttömäisiä yksityiskohtiakaan… Tai no, en kavahda pieniä tyttömäisiä yksityiskohtia. Suosikkini on malliston lintumekko, joka on lähes ällösöpö, mutta rauhaisa väritys pitää homman ja tipuset jokseenkin hanskassa.

Ihania värejä ja paljon inspiraatiota! Minäkin haluan olla tuollainen Alexaa raahaava englantilainen ruusu… Laukku toki on jo, mutta vielä pitäisi päästä vieroittautumaan takin parina viime kuukaudet kulkeneesta michelinmies-toppatakista ja saada tämä kasvatusvaiheessa oleva tukkani pubiruusukuosista kohti tuollaista hillityn hallittua huolettomuutta.

(kuvat style.com)

09/02/11

9.2.2011, Klo 17:37 | Kirjoittanut

Illalla Marimekko juhlistaa uuden liikkeensä Marikulman avajaisia, meilläkin on kunnia mennä nostamaa malja uudelle lippulaivaliikkeelle. Liekö sitten teemaan sopivaa vaiko häikäilemätöntä kosiskelua, mutta tietty laitan päälleni Marimekkoa.

Sitä paitsi mekollani on maritarina.

Olisikohan ollut kevättä 2007, kun kalenteriin oli merkitty jotkut keskivertoa tärkeämmät kinkerit ja omat synttärijuhlatkin jo häämöttivät. Olin iskenyt silmäni kauniiseen, kukikkaaseen Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelemaan mekkoon merkin verkkosivuilla ja päätin rajoitetusta opiskelijabudjetistani huolimatta sellaisen itselleni saada.

Niinpä suuntasin ystävättäreni kanssa Marimekon Espan liikkeeseen ja mekkotangolle. Oma kokoni vielä löytyi, marssin innoissani sovituskoppiin.  Harmikseni – no okei, puoliksi iloissani - huomasin koon olevan minulle liian iso, kaula-aukko laskeutui sellaisille seutuville ettei mekossa ainakaan pyhäkouluun olisi asiaa. Myyjätär lupasi hakea pienemmän koon, mutta tulikin takaisin suru-uutisten kanssa: ei ole enää meillä, eikä ole muuten muuallakaan Suomessa.

No hö, tuumasin mielessäni, kunnes myyjättärellä välähti. Itse suunnittelija sattui olemaan sillä hetkellä liikkeessä tekemässä ikkunasomistuksia – hänestähän saattaisi olla apua. Siinä minä pieni Samu-Jussi -fani sitten seisoskelin ujona ja hykerrellen mekko päällä, kun suunnittelija saapui harsimaan mekon nuppineuloilla minulle sopivampaan malliin. “Sopii sinulle oikein hyvin”, totesi Koski  – mitäpä siihen vastaankaan väittämään. Liikkeen oma ompelija (mikä katoava luonnonvara!) fiksasi mekon ohjeistuksen mukaan pienemmäksi parissa päivässä ja minä sain asuni juhliin.

Ja niitä juhlia mekolle onkin sittemmin kertynyt: niiden synttäreiden lisäksi olen vastaanottanut mekossa (toistaiseksi) viimeisen koulutodistukseni, juhlinut isän 60-vuotissyntymäpäivät, tanssannut muutamat kesäkinkerit ja piristänyt monta arkista päivää hivenen paremmaksi.

Parasta lienee kuitenkin se, että aina mekon nähdessäni mieleeni palaa tuo hauska pieni Carrie Bradshaw -hetki Suomen malliin. Mielenkiinnolla aina tarkastelen Marimekon mallistot läpi, tänä keväänä odotuksia kohdistuu myös Samujin ensimmäiseen mallistoon.

Mekko Marimekko
Kengät Acne
(Tukka tummempi – ettekö tekään huomaa?!)

Marimekon Marikulma (Pohjoisesplanadi 33) avaa ovensa huomenna 10.2.

hope a/w 2011

8.2.2011, Klo 19:51 | Kirjoittanut

Minimarketin lisäksi myös Hope taisi jättää näytöksen väliin viimeviikkoisilla Tukholman muotiviikoilla ja päätti esitellä syysmallistonsa tyylitellyn videon muodossa. Vai oliko heillä videoesityksen lisäksi näytöskin, kuka tietää?

Mitähän tästä mikroilmiöstä pitäisi sitten päätellä? Onko laadukkaan videon tekeminen huomattavastikin halvempaa kuin näytöksen järjestäminen? Saavuttaako videolla enemmän huomiota kuin perinteisellä mallien lavalle marssittamisella? Kiinnittääkö videon katsoja kuitenkaan huomiota ns. oikeisiin asioihin eli niihin esiteltäviin vaatteisiin vai rakennellaanko tässä hypeä ja mielikuvia? Kauanko väki jaksaa innostua videoista? Jaksaako oikeastaan nytkään?

Acnen näytöskaupunki on nykyään Lontoo, moni muu mielenkiintoisista ja tunnetuimmista länsinaapurin muotimerkeistä katsoo tärkeämmäksi tehdä videon näytöksen sijaan… Ovatko Stokiksen muotiviikot pikkuhiljaa passé? Mitä seuraavaksi – Suomen malliko? Tervetuloa “muotitapahtumaan” Tukholman Messukeskukseen?

Jos tulevaisuuden ennustamisen ja saivartelun jättää hetkeksi sikseen ja keskittyy katsomaan melkoisen onnistunutta, pohjoisilla vesillä seilaavan jäänmurtajan kannella kävellen esiteltyä syysmallistovideota, voi todeta seuraavaa:

- Videolla vilahtavat kaksi beigeä yläosaa ovat kerrassaan ihastuttavia. Sisäkäyttöön tarjolla olisi väljälinjainen, vajaahihainen jakku, ulkokäyttöön kamelinvärinen, väljä ja hieman viittamainen takki.

- Tulossa on ainakin kahdet kiinnostavat kengät. Toiset ovat kuin korolliset, sirot lapikkaat – niitä ihailen ihan oikeasti. Toiset vaikuttaisivat olevan korolliset, poronkarvaiset kengät, tuossa kuvassa vasemmalla. Ne kiinnostavat minua pohjoisen tyttönä, puhtaasti periaatteellisella tasolla.

- Hope vaikuttaa olevan myös ensi syksynä klassisen raikas, mutta silti – tai juuri siksi – tarpeeksi mielenkiintoinen.

- Tekee mieli lähteä seilaamaan pohjoisille merialueille tyylikkäästi pukeutuneena, mielenkiintoisen näköisten hahmojen seurassa. Skepp ohoj!

Hope a/w 2011 – The Cap of the North

Director: Jörgen Ringstrand
Fashion Editor Man Collection: Stefan Söderberg
Fashion Editor Woman Collection: Ann Ringstrand
Hair/Make up: Linda Sundqvist/Agent Bauer
Assistent: Pari Damani/Agent Bauer
Music: Hope Production

bongaa sorsa, löydä matkalaukku

24.1.2011, Klo 19:00 | Kirjoittanut

Titityy! Olimme viikonloppuna Visit Swedenin reissulla Tukholmassa riemukkaan bloggaajaseurueen kanssa viihtymässä ja vilkuilemassa Ruotsin menoa.

Stellageen maailman hienoin ja täysin peittelemätöntä kateutta aiheuttava sorsahattu naurattaa edelleen, muu kuvassa näkyvä ei niinkään. Kaikki, mm. kuvassa näkyvä lempimekkoni sekä edesmenneeltä mummoltani saatu, tunnearvoltaan korvaamaton kaulakello on nimittäin hukassa. Totaalisen käsittämättömien lentosekoilujen seurauksena edellinen havainto matkalaukustani on tehty Kööpenhaminassa. Täysin loogista, kävinhän sentään melko lähellä Tanskanmaata.

Aamulla oli kieltämättä hieman orpo olo, kun kotoa ei valitettavasti löytynytkään tuplakappaleita kaikesta arkisin tarvittavasta. Hammasharjat saimme illalla R-kioskilta, kylppärin kaapista löytyivät tahnanjämät, deodorantti jota en ottanut mukaan koska epäilin sen loppuvan kesken reissun sekä elämää nähnyt hiusharja, jolla ei kyllä näin tarkemmin ajatellen olisi enää mitään syytä olla siellä kaapissa. Käsilaukussa oli kivipuuteri, kotoa löytyi vain valikoima lähinnä naamiaiskäyttöön suunniteltuja luomivärejä sekä talvenkalpealle iholle totaalisen sopimattoman värinen räikeä poskipuna, jota en kuitenkaan olisi voinut käyttää kun ei ollut sivellintä.

Ilman meikkiä oleminen ei ole ongelma, mutta jos mieliala on alhaalla ja vointi kehnohko sekä väsynyt, pieni ehostus olisi saattanut tehdä terää. Hiustenkuivaaja oli onneksi jätetty kotiin, mutta tänä aamuna se päätti toistaiseksi selvittämättömästä syystä sammahtaa (tai kuolla) puolen minuutin föönäämisen jälkeen. Luonnollisesti laukusta löytyivät myös ehdottomina luottovaatteinani pitämäni kaappini yksilöt, olinhan suunnannut matkaan tyylitietoisten kaunotarten ja komistusten seurassa.

Voi sun juukeli sentäs. Nyt jurppii. Pitäkää peukkuja, minä taidan vetäytyä loppuillaksi muistelemaan maailmaa kiertäviä tavaroitani ja listaamaan ylös kotoa nyt puuttuvia välttämättömyyksiä ja lempiasioitani.

viikon hiusvinkit

20.1.2011, Klo 19:37 | Kirjoittanut

Eilen työpäivän päätteeksi raahasinkin luuni kotisohvan sijaan Cutrinin koulutusstudiolle. Luvassa oli Cutrinin uuden Greenism-hiustenhoitosarjan testailua sekä kampausvinkkejä. Omasta edellisestä kampaajakäynnistäni tuleekin ensi viikolla täyteen pyöreät kaksi kuukautta, meneillään on siis se pieni kasvatusprojekti. Tunnustettakoon, että hipsin paikalle hivenen nolona – mennä nyt esittelemään kaksihaaraisia hiuksia, tyvikasvua ja kauan sitten leikkauksestaan ulos venähtänyttä kampausta vieraalle kampaajalle?

Kokenut ammattilainen ei kuitenkaan suuremmin kauhistunut, tai ainakin hän osasi peittää järkytyksensä hyvin. Ei vais, olipa mukavaa saada vielä kolmaskin mielipide omani ja oman kampaajani pohdintojen lisäksi! En paljastanut suunnitelmiani, mutta hämmentävää kyllä, hänen ehdotuksensa meni kyllä pitkälti yksiin. “Hieman tummempi väri, äläkä luovu tuosta otsatukasta. Se on sun trademark.” Olen ihan samaa mieltä, ehkäpä vielä entistäkin vahvemmin.

Greenism-tuotteet ovat uusi lanseeraus Cutrinilta. Ei parabeeneja, silikonia, synteettisiä värejä tai keinotekoisia hajusteita, ei mineraaliöljyä – ei paha! Lisäksi kaikki ainesosat ovat biohajoavia. Freesit olivat tuoksutkin, mm. sitruunaa ja vihreää teetä. Jatkan tutustumista ja testailua kotosalla!

(Niin, kuvan ilmeestä huolimatta olen oikeasti lukutaitoinen.)

Sakset ja värit saivat olla tuon illan rauhassa, nyt vain pestiin, muotoiltiin ja tehtiin kampauksia. Olikin itseasiassa todella opettavaista päätyä kampaajan penkkiin pesuun ja föönäykseen tukan ollessa vain viikon päässä ehdottomasta kampaajadeadlinestä. Ammattilainen on laittanut tukkaani vain silloin, kun se on ollut juuri leikattu ja värjätty. En kyllä yleensä pitele näin pitkiä taukoja tukkahuoltojen välillä, mutta olipas hyvä saada pieni muistutus siitä, että tällaista tukkaa kannattaa ehkä lähestyä hieman eri tavalla kuin sitä juuri saksittua. Eipä tullut mieleenkään – meikämandoliino on vain suihkutellut tyvikohottajaa juuriin entiseen malliin ja pohtinut, missä pelaa kun ei nouse, ei nouse. Oho.


Vinkkejä sateli. Siltä varalta, etten olekaan ainoa joka ei esimerkiksi allaolevia tiennyt, laitetaan hyvä kiertämään:

- Tehohoitoa voi laittaa suihkuun mentyään hiusten latvoihin suojaamaan ja hoitamaan jo siinä vaiheessa, kun on juuri kastellut päänsä. Shampoo tähdätään hiusjuuriin, sitten huuhdellaan koko komeus pois.
- Tehohoito kannattaa hiuksiin levittämisen jälkeen kammata kertaalleen läpi harvapiikkisellä kammalla. Okei, tämän tiesin, mutku mutku.. Ensi kerralla!


- Muotovaahto ei ole nolo jäänne yhdeksänkymmentäluvulta vaan edelleen toimivaa kamaa.
- Vaahdon saa parhaiten ja tasaisesti hiuksiin pursottamalla sitä kevyesti hiusharjaan ja harjaamalla sen pyyhekuivaan tukkaan.
- Muotovaahdon annetaan imeytyä hiuksiin ennen föönäämistä. Asialle omistautuneet voivat kuulemma jopa kietaista sen pyyhkeen takaisin päähän turbaaniksi tässä vaiheessa!


- Föönätessä saa tyveen hieman nostetta, kun pyörittelee muovipiikkisellä harjalla pientä ympyrää hiusten juurissa. Kampaaja suosittelee vahvasti nostamaan harjan lopuksi suoraan ylöspäin, ettei tarvitse lähteä sitten töihin harja takaraivossa.
- Hiuslakan suihkuttamisen jälkeen kannattaa antaa lakan kuivahtaa, jonka jälkeen hiukset voi vielä kertaalleen kammata läpi luonnollisemman ja pehmeästi liikkuvan lopputuloksen saavuttamiseksi.
- Tällaisessa polkassa hiuskiinnettä kannattaa suihkutella latvoihin taivutuksen säilyttämiseksi. Taivuta tukkaa sisäänpäin käsilläsi ja suihkauta lakkaa alakautta taivekohtaan. (Kannattaa varoa posken lakkaamista, toim. huom.)

Lopputulos hymyilytti, hieman repsahtamaan päässyt fleda näyttikin taas ihan kivalta. Hienosti jaksan odotella kampaaja-aikaa vielä ensi torstaihin, nyt kun kuvittelen osaavani käsitellä tukkaani näillä saamillani vinkeillä kuin ammattilainen.

Kampaajilla olikin puuhaa – oli muutama muukin kaunis pää kammattavana. Ihana missikiertuerivi kuvassa, vain numerolätkät ranteista puuttuvat! Kiitokset kivasta illasta, kylläpä katkesi kiireinen työviikko edes hetkeksi.

(Kaikki kuvat: Pekka Mustonen. Kiitos!)