WTF

elämän karut kävyt

26.1.2012, Klo 17:19 | Kirjoittanut

Blogia pidempään seurailleet varmaan jo tietävätkin allekirjoittaneen lämpeävän Samujin vaatteille. Tai no, eiköhän pointti ole tullut selväksi tuoreemmillekin lukijoille.. Minkäs sille voi, että herran näkemys naisten vaatteista osuu yhteen omani kanssa. Eikä nappiin mene pelkästään se näkemys: olen löytänyt Samujilta itselleni useita sopivia, hyvin istuvia ja vieläpä päällä mukavia vaatteita.

Kuten nyt esimerkiksi sinikukkainen mekkoni, jonka parissa olen viettänyt lähestulkoon huolestuttavan paljon aikaa. Laitoin sen juuri viikoksi jäähylle: minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä ei ole ilmassa, mutta tyylibloggaajan lienee syytä yrittää pukeutua välillä muuhunkin.. Kuten nyt esimerkiksi kahteen ikivanhaan ja yhteen uudempaan villamekkoon (vanhat musta ja harmaa, uusi tummansininen – kaikki mallia säkki), joista saa jännittäviä (not) ja lämpimiä asukokonaisuuksia yhdistelemällä niihin mm. eri värisiä villasukkahousuja (mustat ja tummanharmaat) sekä asusteita (pipo).

Samu-Jussi Kosken vaatteet löysin hänen Marimekko-aikoinaan. Olenkin teille jo aiemmin kertonut carriebradshaw-hetkestäni, kun suurin piirtein ensimmäistä hivenen tyyriimpää vaatetta itselleen hankkimassa ollut opiskelija-Inke päätyi onnellisten yhteensattumien myötä sovittamaan mekkoa päälleen suunnittelijan muokatessa sitä nuppineuloilla minulle sopivaksi. Harvemmin sitä saa henkilökohtaista palvelua tyypiltä, jonka kädenjälkeä on ihaillut kauempaa.

Sittemmin Samu-Jussi jatkoi matkaansa Marimekolta ja minä jäin odottelemaan suunnittelijan seuraavia siirtoja. Marimekko tosin sai minusta tuon yhteistyön myötä uuden asiakkaan itselleen: ennen Kosken vaatteita muistin koko putiikin vain yöpaitoja tai froteepyyhkeitä kaipaillessani. Toisin ovat asiat nyt, ja hyvä niin!

Olisiko sitten ollut vuoden 2010 loppupuolta, kun huhut suunnittelijan omasta Samuji-merkistä kantautuivat korviini. Sitten pärähtivät ensimmäiset kuvat nettiin, ja kun vaatteita viimein sai ostaa merkin showroomin taannoisesta pop up -storesta, olin ensimmäisten joukossa nykimässä ovenkahvaa. Sitten tulikin kaivattu oma puoti Kiseleffin taloon, joka muutti syksyllä – toivottavasti helpommin löydettävään sijaintiin – Espalle ja aukesipa loppuvuodesta hartaasti toivottu verkkokauppakin.

Lahkolaismekko, ruusumekko, sinikukkamekko, harmaa takki – vieläkin jaksan riemuita jokaisesta Samuji-hankinnastani. Kevään mallistoa on alkanut tupsahdella liikkeeseen ja verkkokauppaan, mutta ajatukseni harhailevat myös merkin tulevaan syysmallistoon.

Tässä nyt nimittäin pääsi käymään niin, että allekirjoittaneella oli kunnia vastaanottaa kutsu Samujin syysmalliston näytökseen Kööpenhaminan muotiviikoille. (Enkä edes uhkaillut, kiristänyt enkä varjostanut ketään!)

No, vaikka kiinnostusta olisi ihan hirmuisasti, ehkä lyhyehköllä varoajalla ei pystyisi kuitenkaan lennähtämään toiseen maahan näytöstä katsomaan. Mutta kuinkas sattuikaan, olimme uskomattomalla mäihällä sattuneet suunnittelemaan viikonloppureissun Köpikseen ensi viikon viikonlopulle. Ei meillä ollut mitään hajua, että siellä on silloin muotiviikot – Jan vain sattui olemaan työnsä puolesta siellä päin ja päätimme, että minä lennän perästä viikonlopun viettoon.

Tuuletin uskomatonta mäihääni melkoisen kovaäänisesti, kunnes tajusin tarkistaa lipuista lentoaikatauluni. Näytös alkaa kello 16.00, lentoni lähtee Helsinki-Vantaalta kello 18.35. Ff-ff-uuuuuuuh...

Samujin fanityttö numero yksi puri hammasta yhteen niin että veri ikenistä tihkui, kun joutui kiittämään mutta kieltäytymään kunniasta ja lähettämään paikalle poikaystävänsä kameroineen. Hannu Hanhi Jan kun sattuu olemaan kaupungissa jo valmiiksi… Ehkä tämä on kohtalon johdatusta, näytös kun olisi saattanut kärsiä mallien helmoissa roikkuvasta “mullemullemulle”-Niemisestä.

Olen vaiennut tästä “ei jumalauta” -hetkestäni muutaman viikon, mutta huomenna vietettävän Finnish Catwalk -tapahtuman johdosta järjestettävä bloggaajien kirjoituskilpailu kannusti minua jakamaan kanssanne tämän kauniin rakkaustarinan suomalaiseen merkkiin – vastoinkäymisineen kaikkineen.

Mikäli vuosien mittaisen, onnea tihkuneen tapahtumaketjun viimeisin käänne herätti sinussa sympatiaa tai vahingoniloa, olisin mielissäni, mikäli kävisit tykkäämässä tästä postauksesta Finnish Catwalkin Facebook-sivuilla (olen siis tämän sinne linkittänyt..) huomiseen, perjantaihin 27.1. mennessä.

Minä saatan tykkäystenne johdosta saada jonkinlaisen palkinnon (tai sitten en, koska todennäköisesti myöhästyn muutamalla tunnilla..), mutta fiksuja kun järjestäjät ovat, myös tykkääjiä palkitaan! Kaikkien osallistuneiden bloggaajien postauksista tykkänneiden kesken arvotaan viisi avec-lippua Finnish Catwalkin kutsuvierastilaisuuteen huomenna eli 27. tammikuuta. Joten tykätkää ja voittakaa tekin – voitaisiin Vanhalla sitten huomenna yhdessä nauraa minun huonolle mäihälleni.

Vielä kertauksen vuoksi:
Anna ressukalle peukku täällä (tuon postauksen alapuolella olevan peukun painelu ei taida rekisteröityä kisaan).
Nöyrä kiitos.

back to black

23.1.2012, Klo 21:22 | Kirjoittanut

Kolme sähköpostiosoitetta ja -laatikkoa, kaksi tietokonetta, kaksi älypuhelinta, kaksi puhelinnumeroa. Yksi sähköinen kalenteri, joka synkkaa tietoja koneen ja puhelimen välillä vaihtelevahkolla menestyksellä. Toisen puhelin kalenterista löytyvät kaikki työjutut sekä valtaosa omista menoista, toisessa puhelimessa lisäksi satunnaisia duplikaatteja vapaa-ajan menoista.

Lisäksi elämääni hallitsevat kaksi projektinhallintatyökalua, yksi excel-taulukko sekä neljä ladattua ja testattua muistioapplikaatiota. (Evernote, Wunderlist, Day One, Dragon Dictation.. Ai niin, ja iPhonen omat muistiot, ne ovat sentään aktiivikäytössä. Eli siis viisi.) Ai niin, Facebookhan muistaa myös muistutella riennoista, synttäreistä ja tupareista.

Työläppärin viereen on majoittunut A4-kokoinen ruutupaperilehtiö, johon vielä tehosteeksi on läntätty 2-5 neonväristä Post-it -lappua. Joskus olen liimannut puhelimeni takakanteen Post-it-lapun – varmuuden vuoksi. Lähettelen itselleni sähköposteja muistuttelemaan jutuista, muiden meilejä merkitsen lukemattomiksi kunnes olen ehtinyt vastaamaan niihin.

Koomisinta? En ole mitenkään krooninen unohtelija. Minusta tuntuu, että muistaisin helposti vähemmälläkin. Harvoin mikään unohtuu: ei kai mikään ihme, kun koko ajan jossain vilkkuu ja hälyttää.

Pari vuotta sitten jouduin työtä hakiessani psykologiseen testiin. Järjestelmällinen kaaos, sanoivat minusta. Sain paikan, kai se oli kohteliaisuus. Järjestelen ja kyttään kalentereja työkseni, kammoan unohtamista ja kokeilen mieluusti yhä uusia tapoja muistuttaa itseäni muistamaan asioita, jotka muistaisin muutenkin. (Kolme kalenteriahan hälyttäisivät joka tapauksessa, päivää ennen ja tuntia ennen tapahtumaa).

Piip-piip-piip. Muista viedä roskat. Piip. Hot Jooga ylihuomenna kello 19.25. Piip. Puhelinpalaveri tiistaina kello 13.00, aivan kuten on ollut lokakuusta alkaen ja on koko kevään ajan. Matkalle. Jan matkoilla. Työkaveri matkoilla. Kumminkaima matkoilla. Pakkaa laukut. Piip. Ajoissa nukkumaan. Herätys. Varmistusherätys eri laitteesta 5 min myöhemmin. Piip-piip. Vastaa meiliin, jonka laitoit lukemattomaksi jotta muistaisit vastata siihen, vaikka muistaisit kuitenkin, koska et siirtänyt sitä käsiteltyjen kansioon. Muista eväät.

Piip. Muista kuule keskenäs.

Nyt minä kävin ostamassa tällaisen mustan älylaitteen, jossa on monia erilaisia välilehtiä ja muistutukset yms. elintärkeä informaatio tarttuvat siihen, kun raaputtaa sellaisella puikolla sen käyttöliittymää. Täytyypä tutustua tarkemmin tämän ominaisuuksiin: sanelua se ei tallenna enkä ole vielä saanut sitä hälyttämään, mutta hiivatin hyvin tarttuvat nuo Post-it laput siihen.

Tarkoituksenani oli aloittaa pieni teknologiapaasto ja kasata aivan kaikki vaihteeksi yksiin kansiin. Ei teknologiassa ja muistuttelijoissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta onnistuin ajamaan itseni siihen pisteeseen, jossa yksi vempele muistuttaa katsomaan muistutusta toisesta. Kivojahan ne vempeleet ovat ja taatusti hyödyllisiä, kohtuudella käytettynä. Minä vain päätin olla superorganisoitunut ja keräsin ne kaikki. Sähkökalenterit ja applikaatiot aktivoitukoon yksi kerrallaan, sikäli mikäli onnistuvat tarpeellisuudellaan minut uudelleen vakuuttamaan.

Tuskin maltan odottaa, minkälaisia lisäosia muistioiden ja kalenterien väärinkäyttäjä saa rakennettua tuohon pikkumustaan. iPhone pikaliimalla takakanteen, johan taas hälyttää…

Moleskine-kalenteri Stockmannilta, n. 24 €. Muistutuksia hallinnoimmaan hankin lyijytäytekynän.

rantakarhu

4.1.2012, Klo 21:20 | Kirjoittanut

Vannon, että tämän uikkarin kanssa ei ole niinkään väliä, muistiko aamulla sheivata jalkakarvoja. Mur.

We Are Handsome Grizzly Swimsuit, 205 €, colette.fr

isäs oli hipsteri

9.12.2011, Klo 13:00 | Kirjoittanut

Isä ja poropaidat: ilmeisesti yhä edelleen trendien aallonharjalla.  (Isin versioissa ei ainakaan toistaiseksi ole ollut paljetteja.)

Markus Lupfer Sequin Deer Sweater Dress, £310, start-london.com

omat juomat mukaan

30.11.2011, Klo 18:26 | Kirjoittanut

Christopher Kane suunnitteli talven juhlasesonkiin tällaisen laukkusen.

Jos sinullakaan ei juuri nyt satu pyörimään taskun pohjalla kuuttasataa euroa ylimääräistä, vajaalla kolmellakympillä irtoaa kyllä lähes vastaavanlainen pussukka pikkujouluihin. Alkosta kainaloon kolmen litran hanapunkku, seurueelle kierros tai pari, pussi ulos pahvilootasta ja voilà! Siinä lepää.

Sitten pitäisi vielä selvittää, kuka haluaa paljettimekkonsa pariksi kainaloonsa muovisen istukan. Ehkä se alkaa tuntua hyvältä idealta, jos päätyy tyhjentämään hanapunkkunsa yksin. Kokeilu omalla vastuulla.

Christopher Kane Large Aqua Bag, 615 €, farfetch.com

nyt en ymmärrä

24.10.2011, Klo 20:47 | Kirjoittanut

Olen ylellisten tuoksukynttilöiden ylin ystävä, mutta nyt minä en kyllä laisinkaan ymmärrä:

Kuka haluaa tuoksukynttilän, joka haisee tupakalta tai kannabikselta?!

Mitä.

Malin+Goetz Cannabis & Tobacco -tuoksukynttilät, à 55 €, gaudete.com

 

korkojen kera

9.10.2011, Klo 20:15 | Kirjoittanut

Pari syksyä sitten innostuin viimein korollisista kengistä, kelpasivat ne vielä viime syksynäkin enkä niitä keväälläkään liiemmin vierastanut.

Koko kuluneena kesänä en sitten tainnut käyttää päivääkään korollisia kenkiä, korkonilkkurit laitoin piiiiiiiiiitkästä aikaa jalkaani toissa perjantaina. Myöhästyin aamulla kaikista mahdollisista raitiovaunuista ja kävelin korkkarikävelyn taidon unohtaneena nolona huojuen ja hoiperellen töihin. Jalkoja aristi koko viikonlopun. Matkaa oli kilometri.

Mikäpäs tässä, matalapohjaisia kenkiä on eteinen täynnä ja viihdyn niissä varsin hyvin. Monet mekot ja mahdollisesti muutkin asut varmasti näyttäisivät paremmilta jos kengissä olisi hieman kantaa ryhtiä tuomassa, mutta tällä hetkellä… Ei vain kiinnosta. Loputon mukavuudenhalunikohan tähän on syynä?

Olisivatkohan nuo pleksilasikoron varassa varvastelevat terveyskengät sitten sopiva kompromissi äkillisestä korkokammosta kärsivälle?

No, eivät kyllä. Yäh.

Kengät Simone Rocha, 695 €, colette.fr

kamalaa

7.10.2011, Klo 18:39 | Kirjoittanut

No sehän meni taas juuri kuten arvata saattaa.

Janilla on synttärit ensi viikon perjantaina. Kyselin hyvissä ajoin, mitähän herra mahtaisi haluta synttärilahjaksi.
- “No katso blogista, siellähän niitä vinkkejä on listattuna.”

Blogissa on tällä hetkellä 1128 postausta, joissa on esiteltynä taatusti yli kymmenentuhatta erilaista vaatekappaletta, kenkää taikka asustetta. Valitsin postausten joukosta yhden vinkin ja hykertelin kerrankin onnistuneeni lahjavalinnassa.

Voinettekin sitten arvata mille mallille naamani venähti, kun silmieni edessä heiluteltiin hetki sitten ylpeänä tummanruskeaa versiota jo kolme viikkoa sitten lahjaksi hankkimastani Ally Capellinon avainlenkistä.

Eipä siinä sitten auttanut kuin mennä penkomaan lahjapiilopaikasta (senkin sijainti sitten paljastui) toissailtana taidokkaasti salaa paketoimani konjakinruskea versio avainlenkistä ja onnitella etukäteen. Kiva, että tykkäät!

Tiedoksi saatettakoon Beamin ja My o My:n väelle: jos tummahiuksinen, silmälasipäinen, tyylikäs herra Issues yrittää seuraavan viikon aikana ostaa jotain, älkää myykö. Älkää, vaikka se mitä tekisi tai vaikka kuinka kerjäisi. Laitan tässä illan mittaan vielä varuiksi meilit myös kaikkiin verkkokauppoihin, jotka löytyvät Janin tietokoneen kirjanmerkkilistasta… (Selviäisinköhän muuten helpommalla kuolettamalla Janin pankki- ja luottokortit?)

No, ainakin voimme todeta lahjan olleen mieluinen. Mutta silti kenkuttaa! Kaikkien vinkkien joukosta päädyin nimittäin juuri avainlenkkiin tyrehdyttääkseni sen kysymystulvan, joka koittaa ulko-ovella aina aamuisin ennen töihinlähtöä.
Oletko nähnyt mun kotiavainta? Missä on mun kulkulupa?

“Vaihtelun vuoksi” hän aikoo nyt säilyttää molemmat värit. Ja arvatkaapa vaan, roikkuuko kaulassa jatkossa aina juuri se avainlenkki, jossa ei ole avainta eikä kulkulupaa?

Tämän siitä sitten saa, kun yrittää opettaa vanhalle koiralle uusia tapoja.. Ensi vuonna panostan lahjakorttiin, tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen vuosi kun lahja paljastuu samalla tavalla etukäteen.

Mutta niin, kiva kun tykkäät. Hyvää syntymäpäivää!

Ally Capellinon Kamal-avaimenperää löytyy tummanruskeana My o My:n viikko sitten avatusta miesten putiikista Erottajalta.

suutari mikä?

29.9.2011, Klo 8:00 | Kirjoittanut

Ei, kuvassa ei ole korkonilkkuri Flow-festarien jälkeen, olkoonkin että elokuun puolivälissä Facebook-feedini vilisi tällaisia kovasti kuvan kenkiä muistuttavia otoksia kavereideni kovia kokeneista juhlajalkineista.

Mutta kiitos Margiela: päättelen tästä hienovaraisesta vihjeestä, että se monien kengät vuosien varrella pilannut Suvilahden kura on sittenkin suotavaa jättää pintaan vaan ja antaa niiden pohjienkin hakeutua vapaasti haluamiinsa asentoihin.

Maison Martin Margiela Line 22 Vintage-Effect Boot, $1075, lagarconne.com

rapujuhliin

11.9.2011, Klo 20:25 | Kirjoittanut

Larissa Hadjio Tonie the Shrimp Leather Clutch, 409 €, farfetch.com