Suositellaan

month of sundays

20.10.2011, Klo 19:31 | Kirjoittanut

Month of Sundays on suomalaisten sisarusten Iina ja Milla Kettusen tuoreehko vaatemerkki, ensimmäinen mallisto valmistui täksi syksyksi. Minä pidän kovasti näkemästäni – helpon, huolettoman, pehmoisen ja mukavan oloista, mutta silti varsin katseenkestävää. Materiaalilupauksetkin miellyttävät: villaa, puuvillaa, silkkiä, pellavaa, bambua, hamppua ja poronnahkaa. Sunnuntaisin eivät siis tekokuidut hiosta.

Sunnuntaipäiviä saisi mielestäni olla viikossa useampia, vaikkapa kolme näin ensialkuun. Toistaiseksi toivettani ei harmikseni ole toteutettu, joten joskohan sitä sunnuntaitunnelmaa hankkisi lisää vaatekaappiin ja pyhittäisi arki-iltojaan sunnuntailulle.

hyvähyvähyvä

14.10.2011, Klo 8:00 | Kirjoittanut

Hyvä Regina! Hyvä Osma! Hyvää viikonloppua!

parasta syksyssä…

30.9.2011, Klo 8:00 | Kirjoittanut


…on taatusti Samuji ja merkin naulan kantaan osunut syysmallisto. Eräs Mikko kertoi Samujin syysnäytöksen jälkeen katselleensa näytöstä ja kommentoineensa mielessään lavalla lipuneita vaatteita: “Inke. Inke-Inke. Hanna. Inke. No Inke.”

Kuules Mikko, enpä voisi kanssasi enempää samaa mieltä olla.

Syksyn Classic- ja Seasonal -mallistot onnistuvat puhuttelemaan kaikkia tyylipersooniani: sieltä löytyvät juuri ne oikeat jutut sille söpösissä mekkosissa viihtyvälle tyypille, herrainpuvustosta palasia lainaavalle semi-tomboylle sekä klassikonkaipuiselle kolmannelle. Ensi-ihastuksen jälkeen katselin vaatteita tarkemmin ja korvissani alkoi kaikumaan nimiä. Valtavasti on kaunista myös heille, jotka eivät toistaiseksi ole langenneet lahkolaisuuden pauloihin eivätkä ole söpöilyynkään sortuneet.

Minä ehkä vähän jopa herkistyin näitä ihaillessani. Ihanaa, kun joku osaa.

margaret howell a/w 2011

6.9.2011, Klo 14:00 | Kirjoittanut

Ei mitään lisättävää – olen aivan yhtä hullaantunut Margaret Howellin klassisen eleettömästä ja huolettoman tyylikkäästä meiningistä kuin aina aiemminkin. Ihanaa, että hänkään ei tunnu kokevan valtaisaa tarvetta luoda nahkaansa ja uudistua radikaalisti aina sesongin vaihtuessa.

Enpäs muuten ole vieläkään hänen vaatteisiinsa livenä törmännyt, kyllä pitäisi. Sieltäpä sitä saattaisi löytyä jotain ihanaa uutta, joka tuntuisi heti ensikohtaamisella sillä oikealla tavalla siltä, että sen on omistanut jo vuosikausia.

molton brown

3.9.2011, Klo 21:58 | Kirjoittanut

Tunnustettakoon: olen saippuahullu. Noin vuoden ajan taloutemme saippuoista on vastannut lähestulkoon yksinomaan brittiläinen Molton Brown – ah, mitä tuoksuja! Olen ehtinyt testaamaan reilussa kymmenessä kuukaudessa huolestuttavalta kuulostavan määrän Molton Brownin tuotteita – lähipiirini näköjään tietää, mistä tykkään ja lahjat ovat osuneet enemmän kuin kohdalleen. Suihkusaippuavaihtoehdoista koluttuna on nyt yhdeksän, käsisaippuoista kolme, vartalovoiteista neljä, lisäksi kokeiltuna on vielä yksi käsivoide sekä yksi tuoksukynttilä. Kertaakaan en ole joutunut pettymään.

Molton Brownin suihkugeelit ovat mielestäni täydellisiä: tuoksut ovat mielenkiintoisia, suht voimakkaita, mutteivät missään nimessä liian vahvoja. Koostumuskin on tarpeeksi tuhti, nämä eivät valu läpi näpeistä. Meillä on myös ollut pari sarjan käsisaippuaa: ihania tuoksuja ja riittoisia kuin mitkä. Marketin peruspumppusaippuat eivät kyllä ole kestäneet käytössä kolmea kuukautta, kuten nämä…

Saippuahulluuteni on sitten ilmeisesti sitä tasoa, että se noteerattiin Briteissä asti. Onnentyttönä sain Molton Brownilta testattavaksi minulle uusia tuoksuja lempisarjastani – ja voi pojat! Oikeaan osoitteeseen päätyivät, ja tulikuumiin suihkuihin. (Oikeasti, joskus tulen vielä saamaan palovammoja haikailtuani vielä hieman lämpimämmän veden perään..)

Olen tässä nyt kuukauden päivät kylveskellyt Molton Brownin kahden klassikkotuoksun seurassa – Heavenly Gingerlily ja Paradisiac Pink Pepperpod. Tykkään kyllä todella paljon myös Heavenly Gingerlilystä, mutta Paradisiac Pink Pepperpodin kanssa taidan kylpeä vielä vuosikausia! Roseepippurinen tuoksu on mausteinen mutta tyttömäinen – viimein jotain minulle, joka on kadehtinut Janin Molton Brown Re-Charge Black Pepper -suihkugeeliä. Tosin mustapippurisuihkugeelin aavistuksen maskuliininen tuoksu ei ole toistaiseksi onnistunut estämään minua ihan vähän vaan lainailemasta toisen pullosta. No, oli miten oli – saippua on saippua on saippua, ja sitten on Moltukka. Vielä kun noita tuoksuja saisi hajuvesinä…

Suihkugeelien lisäksi olen ihastunut sarjan vartalovoiteisiin. Viime syksynä sain Janilta työmatkatuliaisina Relaxing Yuan Zhi -setin. Siinäpä täydellinen tuoksu – suihkugeeliä piti saada lisää ensimmäisen putelin loputtua, nyt on toinen pullo menossa. Mutta vartalovoide se vasta pääsikin lyömään ällikällä! Onko olemassa voidetta, joka on täyteläinen, hyväntuoksuinen, ylellinen ja se vieläpä imeytyisi nopeasti? No on, kysäisepä Moltonilta. Tuon voiteen oltua vasta puolivälissä hamstrasin testimielessä Arlandan lentokentältä varuiksi vielä toisenkin Molton Brownin vartalovoiteen, ja kappas: sekin imeytyy salamana. Mielestäni tämä on pienimuotoinen ihme – talvisin toisinaan jopa hilseilevän kuivaan ihoon on testattu rasva jos toinenkin, ja käyttämättä ovat jääneet, kun jäävät lillumaan ällöttäväksi tahmaksi ihon pinnalle. Nyt olen testannut Molton Brownilta jo neljää vartalovoidetta, ja taitavatpa olla toistaiseksi ainoat vartalovoiteet, joita uskallan levittää iholleni muulloinkin kuin ennen nukkumaanmenoa.

Myönnettäköön, ovathan Molton Brownin tuotteet hieman normisaippuoita ja vartalovoiteita hinnakkaampia. Toisaalta olen huomannut omassa käytössäni 300 millilitran suihkugeelin kestävän kuukausikaupalla – näitä ei tarvitse hölvätä (tai niitä ei halua hölvätä..) samalla tavalla kuin markettikamaa. Kun se herätyskello pärähtää soimaan aina arkiaamuisin kello 6.15, tuntuu se lämpimien vällyjen välistä kömpiminen edes aavistuksen verran pehmeämmältä, kun suihkussa odottelee jotain hivenen juhlavampaa. Itselle, lahjaksi tai itselle lahjaksi – suosittelen lämpimästi. Kyllä, olen Moltonin jengissä.

Molton Brown -tuotteita saatavilla Stockmannilta tai osoitteesta www.moltonbrown.co.uk

rakkaudentunnustus

25.8.2011, Klo 22:59 | Kirjoittanut

Muutama viikko sitten sähköpostiin kilahti kutsu Samujin liikkeen avajaisiin. Kaunis, pikkuruinen ja tovi sitten ovensa yleisölle avannut liike sijaitsee muuten Kiseleffin talon yläkerrassa – suosittelen mitä lämpimimmin piipahtamaan paikan päällä, mikäli ette ole vielä ennättäneet.

Mutta niin, kuten te saatatte jo tietääkin, olen ollut äärimmäisen innoissani Samujin ja Samu-Jussi Kosken tekosista niin kauan kun olen moisista tiennyt. Mutta nyt meinasi kyllä happi loppua ja jonkinlaiset – tavallaan positiiviset – pelkotilat kävivät päälle, kun siinä sähköiseen postilaatikkoon kilahtaneessa kutsussa kerrottiin Samujin tehneen pienen erän mekkosia Libertyn kankaista.

Olen suoraan sanottuna vapissut täällä muutaman viikon odotellessani: minä ra-kas-tan Samujin vaatteita, jumaloin Libertyn kankaita. Vallan kauhistutti, mitä tämä vain kauneimmissa päiväunissani mahdollinen yhdistelmä tulisi taloudellemme oikein aiheuttamaan.

Pelkotilani eivät kyllä osoittautuneet turhiksi: se pieni liiketila oli kuin olikin täynnä niitä kauniita, kukikkaita ja lintusia viliseviä mekkoja, shortseja ja hameita – juuri kuten odotinkin, mutta silti ehkä vielä hieman enemmän. Onnekseni ja pelastuksekseni yksi joukosta oli kuitenkin mielestäni ylitse muiden – se on tuo ihanainen tuossa kuvassa. Voih.

Syvää ja äkillistä rakkaussuhdettamme on kestänyt vasta muutamia tunteja, mutta olen jo nyt valmis vannomaan, että tämä mekko on mahdollisesti vaatekaappini kaunein yksilö. Yleensä sitä vain toivoo, että mekko saisi kantajastaan parhaat puolet esiin, mutta nyt sitä melkein tekee kaikkensa, ettei onnistuisi tekemään pahemmin hallaa tuolle kankaiselle kaunottarelle. Pienen peilailun jälkeen uskoisin meidän saavuttaneen yhteisen sävelen, ja vannon edessämme olevan hienoja hetkiä niin korkokenkien kuin villatakkienkin parissa.

Minä en tiedä, mitä taikoja siellä Samujilla oikein tehdään, mutta jatkakaa samaan malliin. Nämä vatsanpohjaa ihanuudellaan nipistelevät pelkotilat vain jatkuvat – Mikko sanoi syysmalliston näytöksen nähtyään jokaisen vaatekappaleen huutaneen nimeäni. Olen virallisesti puolustuskyvytön, mutta kaikin puolin riemuissani. Moisen edessä sitä mieluusti heikentyy.

nerokas idea vuosimallia 2011

16.8.2011, Klo 19:45 | Kirjoittanut

Hankin viime syksynä itselleni Carvenin irtokauluksen – valkoisen, silkkisen ja hurjasti iloa tuottavan. Monta monituista kolttua on saatu hieman uudennäköisiksi lisäämällä mekkoon toisinaan kaulus. Tuon pienen silkinpalan ansiosta olen myös onnistunut lintsaamaan kauluspaitojen silittämisestä - kaulusta kaipaavina aamuina rypytöntä pika-apua on roikkunut kaapissa! (Kaulusta en siis ole toistaiseksi vielä joutunut pesemään enkä sitä ole suuremmin onnistunut rytistämäänkään…)

Vuosi sitten pohdiskelin kauluskommenttiboksin puolella pitsikaulusten keikahtavan ällösöpöilyn puolelle. Nyt ovat kuulkaa arvoni pehmentyneet vuodessa: pitsiähän sen olla pitäisi. Supersöpöt, mutta mahtavatkohan pysyä paikoillaan ilman sellaista kauluriosaa kuin mitä Carveneistani löytyy?

Vanessa Bruno Athé White Collar £44.00, asos.com

 

 

kuivista kuivin

20.6.2011, Klo 21:41 | Kirjoittanut

Blogimme taival on hivenen alle kaksivuotinen. Tässä ajassa olen ehtinyt ylistämään jo neljää kynsilakan pikakuivattajaa. Ei, kyse ei voi olla pelkästään siitä että yllätyn kerta toisensa jälkeen moisen keksinnön toimivuudesta, olen nimittäin törmäillyt testaillessani myös kehnompiin yksilöihin. Kokeilunhaluni on lähes loputon mitä kosmetiikkaan tulee, siispä olen aina päätynyt antamaan mahdollisuuksia myös uusille pikakuivattajille.

Seche Vite Dry Fast Top Coat tekee myös sen minkä lupaa: kuivattaa kynsilakan ripeästi. Ta-daa! Siihen olin kyllä tyytyväinen, mutta ajattelin jättää tämän raportoimatta, olinhan vinkkaillut jo monista muistakin yhtä toimivista vaihtoehdoista.

Sitten minä yhtenä iltana lapoin laiskuuttani lisää tummanpunaista kynsilakkaa kärjistään jo kuluneiden vanhojen lakkojen päälle, kun en jaksanut koko prosessia alustakaan aloittaa. Saatuani restaurointityön valmiiksi onnistuin sohaisemaan kynteni oikein komeasti pöydänkulmaan pikakuivattajapulloa hapuillessani. Lopputulos? Varsin komea lakaton viiru keskisormessa. Ja oho, itse asiassa myös peukalossa.

Maalaisjärki sanoo, että tässä vaiheessa olisi parasta jättää homma sikseen lähteä hakemaan kynsilakanpoistoainetta ja pumpulilappuja. Minä laitoin vaurioituneisiin kynsiin hieman lisää värilakkaa ja kuorrutin koko kuusikerroksisen komeuden tällä pikakuivattajalla.

Se toimi. Aika mieletöntä. Taidanpa pitäytyä tässä.

Seche Vite Dry Fast Top Coat, 9,50 €, feelunique.com

ihmekamaa

8.6.2011, Klo 21:02 | Kirjoittanut

En to-del-la-kaan ole mikään hiusguru, joten täältä ei valitettavasti irtoa faktaa Joicon K-PAK -tuotteista. Tiedän vain, mitä tukalleni tapahtui ja haukon edelleen hieman henkeäni.

Taustoitetaanpas hieman: hiuksiani vaalennettiin raidoin useampi vuosi, nyt niitä on raidoitettu tovi tummemmalla sävyllä. Olen lisäksi myös hieman ja hiljalleen kasvatellut pituutta hiuksiini, kohta taidankin olla jo tavoitepituudessani. Aikanaan ahkerasti vaalennetut latvat, joita ei ole tasoitettu pariin kuukauteen (perjantaina taas, ah!) olivat päässeet melkoisen hapsuiseen kuntoon. Suurin syyllinen tähän taidan olla minä itse – suoristusrauta-addiktioni on pahinta sorttia, käytän päivittäin. Lämpösuojan kera tottakai, mutta eivät kai nekään ihmeisiin pysty…

Hapsottavia ja viisihaaraisia latvoja ihastellessani ja nyppiessäni muistin lueskelleeni vuosien varrella hehkutusta Joicon K-Pak Deep Penetrating Reconstructor -tehohoidosta. Mikään kokeilemani tehohoito ei ole minua aiemmin juuri vakuuttanut, olen saanut niillä aikaiseksi vain rasvaisen ja yliliukkaan tuntuista tukkaa. Epätoivon hetkellä nakkasin kuitenkin tehiksen virtuaaliseen ostoskoriini ja otin sen kaveriksi vielä putelin samaan sarjaan kuuluvaa, hiuksiin jätettävää Leave-In Protectant -hoitoainetta.

Purkit kotiin saatuani pesin hiukset, laitoin aimo kasan hoitoainetta pyyhekuivattuun päähäni ja annoin sen vaikuttaa ainakin suositellut viisi minuuttia. Pesun jälkeen laitoin jätettävää versiota tukkaani ennen föönäämistä – se toimii muuten myös lämpösuojana! Kuivasin hiukset ja sitten keräilinkin leukaani kylppärin lattialta – minne hiivattiin ne harottavat latvat hävisivät?

Toistin saman kuvion vielä seuraavana päivänä, mutta nyt en olekaan viikkoon käyttänyt muuta kuin sitä jätettävää versiota. Tehohoitoa kun ei ole ilmeisesti tarkoitettu päivittäiseen käyttöön… Silti ne latvahapsut ovat yhä edelleen teillä tietymättömillä. Hiushan on elotonta ainetta eikä sitä mikään aine voi varsinaisesti elvyttää, mutta aineiden sisältämä keratiini (mitä lie onkaan) ilmeisesti rakennepaikkaa vahingoittuneen hiuksen pinnan takaisin hyvään ja sileään kuntoon.

Olen aivan myyty ja suosittelen näitä lämpimästi kaikille karhealatvaisille. Ehkä en leikkaakaan perjantaina sitä siilitukkaa, jollaista arvelin kohtalokseni vielä viime viikolla…

Joico K-PAK Deep Penetrating Reconstructor 15,94 € ja Leave-In Protectant, 14,88 €, feelunique.com

ravintolavinkkejä nyc-matkaajille

29.5.2011, Klo 19:03 | Kirjoittanut

Jälleen kerran New Yorkin ravintolatarjonta teki meihin valtavan vaikutuksen. Viikko lisää, ja se olisi tehnyt meistä valtavia… Ohessa tänä keväänä opittuja asioita viimevuotisten ja edelleen varsin päteviksi todettujen ravintolavinkkien rinnalle.

The Little Owl, 90 Bedford Street (West Village)

Päädyimme paikkaan bongattuamme sen jostain interwebin syövereistä ennen reissua – Martha Stewartin lempiravintolaksi väitetty paikka oli pakko mennä katsastamaan. Tänne kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin: me varasimme n. pari viikkoa ennen reissua ja pöytä järjestyi tuossa vaiheessa enää tiistaiksi kello 17.

Mutta olipahan ihastuttava paikka! Ruoka oli maukasta ja melko konstailematonta, turha piiperrys oltiin jätetty onneksi väliin. Ravintolasalista löytyy vain muutamia hassuja pöytiä, joten tunnelma on melko intiimi myös noin päiväsaikaan.

Hämmennyimme, kun huomasimme ikkunasta ravintolan edustan olevan jokaisen ohikulkevan turistin mielestä kuvaamisen arvoinen paikka. Oli pakko kysyä tarjoilijalta, josko tähän on joku muukin syy kuin ravintolan söpöys ja olihan sellainen: talo, jonka alakerrassa ravintola sijaitsee esitti aikoinaan Frendien asuintaloa ulkoapäin.

Hintataso:
Tämän reissun ravintolavisiittien tyyriimmästä päästä, mutta ei mikään hävytön kuitenkaan. Pääruuat n. $25-30.

Suositus:
Tilatkaa alkupalaksi Gravy Meatball Sliders, annoksesta riittää mainiosti kahdelle. Mureilla ja mehukkailla lihapullilla täytetyt minihampurilaiset olivat todella herkullisia.

Café Habana, 17 Prince Street (Nolita)

Tänne menimme, koska luimme jostain paikan Cuban Sandwich -annoksen olevan kaupungin paras. Meillä ei ollut mitään hajua siitä, mitä moinen sänkkäri mahtaa sisältää, mutta olimme mainoksen uhreja ja viimeistään täpötäynnä asiakkaita oleva paikka sai meidät jäämään jonon jatkoksi.

Cuban Sandwich oli ju-ma-lat-to-man herkullinen leipä, joka oltiin täytetty possulla kahteen tapaan (suussa hajoileva paahtopossu sekä hyvä kinkku), juustolla sekä jollain soosilla. Vieressä oli ranuja, mutta ne jäivät pitkälti koskematta kun se leipä oli niin valtaisa – yhdestä annoksesta riittäisi taas kahdelle, ainakin pienempään nälkään. Ruokajuomaksi margarita!

Hintataso:
Halpa! Jättileipä maksoi $9.75.

Suositus:
Pöydissä seilaa pulloja, jotka sisältävät pelottavan vihreää tulista kastiketta. Maista, on herkkua ja sopii leivän kanssa mainiosti.

Hotel Delmano, 82 Berry Street (Williamsburg, Brooklyn)

Tyylikkäitä ja varsin maistuvia cocktaileja silmäähivelevän kauniissa ympäristössä. Baari on jotain vanhan apteekin ja saluunan välimaastosta – ihan mieletön. Saatavilla myös ostereita ja muita mereneläviä.

Hintataso:
Aika perus NYC-drinkkihinnasto – cocktailit n. $10-13 / kpl, lisäksi tietty verot ja tipit.

Suositus:
Ota joku drinkki, joka kuulostaa hyvältä tai tilaa jotain makuusi sopivaa listan ulkopuolelta. Istu alas ja ihastele kaunista paikkaa ja sen pieniä yksityiskohtia kaikessa rauhassa.

Aurora, 70 Grand Street (Williamsburg, Brooklyn)

Tänne tiesimme mennä Williamsburgissa sijaitsevan vaatekauppa Birdin myyjän suosituksesta. Hyvä oli vinkki – tämäkin ravintola oli todella söpönen tiiliseinineen ja kirsikanpuuoksineen. Paikassa on myös pieni terassi, jossa voi ruokailla – me jätimme väliin, kun tuuli oli aika navakka. Italialaisvaikutteista ruokaa, pastaa ja hyvyyttä. Me söimme alkuun ihanaa paahdettua punajuurisalaattia jogurttikastikkeen ja pistaasipähkinöiden kera, pääruuaksi päivän pastaa jättiravuilla ja tuoreella vihreällä parsalla. Jälkiruuaksi jaoimme aivan räävittömän hyvän suklaakakkuannoksen.

Hintataso:
Pastat n. $15-17, lihat $25-30

Suositus:
No se jälkkäri, tottakai: jauhoton hasselpähkinä-suklaakakku paksulla kinuskikastikkeella sekä suolakitein maustetulla kinuskijäätelöllä.

Kuola. Valuu.

Freeman’s, End of Freeman Alley, between Bowery and Chrystie (Lower East Side)

Okei okei, tästä vinkkasimme jo viime vuonna. Ei voi jättää vinkkaamatta uudemman kerran, paikka oli edelleen aivan ihana ja ruoka varsin toimivaa. Ravintola oli kasvanut sitten viime näkemän, nyt siellä on myös vanhaa kirjastoa muistuttava yläkerta. Ei pöytävarauksia, ilmoittaudu ovella, odottele vuoroasi baaritiskillä ja anna hyvän drinkin pitää sinulle seuraa.

Hintataso:
Ihan okei – pääruuat $13-26.

Suositus:
Ruoka on kyllä toimivaa kautta linjan, mutta suurimmat suosikkimme löytyvät drinkki- ja alkupalalistalta. Drinkki French 75 ($12) tullaan kopioimaan kesän aikana kotikeittiössä: giniä, sitruunaa, sokerilientä ja jäitä, pitkään lasiin ja näiden päälle kuohuviiniä lasin reunoihin saakka. Simple as that. Alkupaloista EI SAA jättää väliin paikan tulikuumaa artisokkadippiä.

+ hauskanpitoon Barrio Chino, 253 Broome Street (Lower East Side)

Paikan drinkkilista on kirjoitettu tussilla aaltopahville. Tarjolla on noin kymmenkunta margaritaa, kuutisen mojitoa ja muutama caipirinha. Drinkit tarjoillaan reiluina ja karskeina tuhdein suola- tai sokerireunuksin kunnon on the rocks -laseista – ei mitään cocktaillasipiipertelyä! Margaritojen makuvaihtoehtoina on lime- ja sitruunaversioiden lisäksi mm. tulinen ja ihan mielettömän hyvä jalapeno-margarita sekä habanero-margarita, josta meidän vellihousujen käskettiin pysyä erossa. Lisäksi saatavilla on makeampia versioita tuoreista mansikoista ja vaniljasta väännettyinä. Drinkkien seuraksi tilasimme todella maittavia ja kädet kyynärpäitä myöten sottaavia tacoja. Loistava tunnelma!

Aika loppui taas kesken, seuraavalla reissulla pitää pyrkiä testaamaan mm. Prime Meats ja Marlow & Sons Brooklynissä, mennä viimein sinne Balthazariin sekä ehtiä verestämään muistoja kaikkiin näihin vinkkipostauksiin kertyneisiin paikkoihin ja löytää tuhat uutta mestaa. Näidenkin paikkojen lisäksi kävimme noin kymmenessä muussa, yhtään huonoa annosta ei tälle reissulle osunut – ellei lentokoneruokaa lasketa.

Nyt jääkaapille, sitten suunnittelemaan seuraavaa Nykin matkaa ja sen ajankohtaa…