Suositellaan

punahilkka

9.9.2010, Klo 16:00 | Kirjoittanut inke


Eksyin New York -ikävissäni myös Steven Alanin sivuille fiilistelemään tuota ihanaa vaateliikeketjua, jonka liikkeissä piipahtelimme kevään matkallamme hipelöimään vaatteita useampaan otteeseen. Juhuu, miten kaunista: simppeliä, selkeää, rentoa, huoliteltua, ajatonta. Niin, ja miesten kauluspaitoja myös naisille! Näitä etsin aina, useimmiten tuloksetta.

Iskin silmäni tuohon punahilkkaviittaan – liekö ihme, kun poden palavaa duffelihimoa ja olen äkisti ihastunut tummanpunaiseen. Vaarana moisen kanssa – myös näissä mielikuvitusleikeissä – on kokonaisuuden kaatuminen överisöpöilyn suuntaan – pienennettyjä poikien vaatteita viitan seuraksi, siis.

Duffeliviitta Fidelity Sportswear Short Cape, $178
Neuletakki Fall Calliemae Sweater SA Exclusive, $298
Kauluspaita Steven Alan Fall Mauri Shirt SA Exclusive, $158
Shortsit Steven Alan Fall Ashbury short, $188
Kengät Bass Sade Lace Up Boot, $75
Laukku Ally Capellino Canvas Messenger, $280
kaikki
stevenalan.com

(Muuten, mitä New Yorkiin tulee: jos et ole käynyt siellä, älä mene. Kaupunki ja koko samperin elämys jättää sellaiset vieroitusoireet, että minkäänlaista helpotusta olotilaan ei ole tullut neljässä kuukaudessakaan. Tokihan matkoilla on aina mukavaa, mutta minnekään en ole koskaan kaivannut yhtä palavasti takaisin kuin New Yorkiin. Ainahan sitä lähtiessään suunnittelee että ”tänne tullaan vielä uudestaankin”, täällä kytätään lentotarjouksia ja suunnitellaan ensi kesän lomia ihan päivittäin. Kohteen varmaan jo arvaattekin.)

taidetta taskuun

7.9.2010, Klo 16:20 | Kirjoittanut inke

Mutkien kautta eksyin Poolga.comiin, josta saa ladata ilmaiseksi upeita taustakuvia iPhoneihin ja iPadeihin. Toinen toistaan ihanampia, upeampia, hämmentävämpiä, ja hienoja, taiteilijoiden ja kuvittajien ilmeisesti tätä tarkoitusta varten tekemiä töitä on niin paljon, että palvelun ainoa vika on runsaudenpula. Kaikki kuvat ovat siis jo valmiiksi mitoitettu iPhonen näyttöä varten, sen kun vaan tallentaa kuvan puhelimelleen ja asettaa sen mieluisimman taustakuvakseen. Päädyin tallentamaan puhelimeeni yllänäkyvät 9 kuvaa – tämä oli ensimmäisen visiitin ja ensimmäisen saitilla vietetyn viisiminuuttisen saldo. Veikkaan, että eksyn Poolgaan vielä toistekin, kun kaipaan väriä, inspiraatiota, vaihtelua tai silmäniloa. Aivan täydellistä. Löysikö joku muu jo uuden kuvan puhelimeensa?

(kuvat poolga.com:
1, 2, 3,
4, 5, 6,
7, 8, 9)

kyllä, se on hyvä idea

4.9.2010, Klo 15:52 | Kirjoittanut inke

No, tämä olkoon suuntaa-antava kuva. Halusin tänään pukea päälleni lempimekkoni Minimarketilta – kyllä, sen mustan villakankaisen Pikku Myy -mekon, jonka tuppaan laittamaan päälleni joka kerta, kun koen ilmassa olevan juhlahumua. Niin, kukaan muu ei muista mitä kenelläkin on kulloinkin ollut päällä, mutta itseäni jo välillä ärsyttää.. Ei tietenkään se, että mekkoa on todella käytetty jo koko hintansa edestä ja olemme vasta yhteisen matkamme alkumetreillä, vaan se, että yksi kaappini mekoista on juhlavissa tilanteissa niin ylivertainen. Se ei varsinaisesti kannusta luovuuteen pukeutumisessa – miksi edes yrittäisin, kun tämä yksi on aina vaan niin varma, toimiva ja mielestäni myös kovin imarteleva? (Kellohelma peittää cocktailpalojen ja kuohuviinin aiheuttaman akuutin pöhötyksen.)

Tunnustan, että tilasin ne silkkikaulukset, joiden perään haikailin pari päivää sitten. Ne ovat vasta matkalla Suomeen, mutta minun oli pakko saada kaulusta kaulaan jo tänään. Puin mekon alle sitten valkoisen kauluspaidan. Eihän tämä (hieman ryppyinen) puuvilla toki ole materiaalina yhtään niin kauniisti laskeutuva ja juhlava kuin se silkki tulee olemaan, mutta mielestäni kokonaisuus on erittäin toimiva. Ja koko mekon fiilis on jotenkin aivan eri! Ennen se on vaatinut seurakseen reilusti korkoa, kauluspaidan kanssa puettuna loaferit olivat ainoa oikea valinta. Halleluja, lempivaatteeni on uudestisyntynyt! Harmillista, kun hovikuvaaja lähti kahville jo pari tuntia sitten, nyt sain mahdutettua kameran ruutuun vain ne kaulukset.

Takki A.P.C.
Mekko Minimarket
Kauluspaita Comme des Garçons

(Sama asu oli muuten päälläni paidattomana versiona viime perjantaina. Ihan eri juttu!)

se vaan toimii

28.8.2010, Klo 21:01 | Kirjoittanut inke

Kikkaillut leikkaukset: jossain vaiheessa olin suuri fani, viime aikoina vähemmän on jotenkin tuntunut olevan paljon enemmän. Tässä paidassa tuo epäsymmetrinen helma kuitenkin mielestäni toimii. Se ei huuda liikaa huomiota, se ei ole liian graafinen eikä missään nimessä väkisin väännetyn oloinen. Ihan kuin paita vain sattuisi roikkumaan kantajansa päällä hieman holtittomasti, juuri sillä oikealla tavalla.

Ei-mistään-istuvat ysärifarkut miellyttävät myös. Ehkä se on tuo kuluttamaton pesu, joka tekee niistä jotenkin freesit ja rennot. Boyfriend-farkut eivät ole jotenkin tuntuneet omalta jutultani, ehkä se on johtunut suurimmassa osassa nähdyistä kulutuksista ja tehtaalla kankaaseen hinkatuista rei’istä ja käytönjäljistä. Niin, ja siitä, etten ole oikein uskonut kauttaaltaan väljien farkkujen pukevan lyhyttä varttani.. Tuota paria olisin valmis jopa sovittamaan, jos ne vastaani jossain osuisivat.

Mjaa-a, väljä kauluspaita ja tummat farkut tuntuvat tällä hetkellä vain jotenkin oikealta. Ehkä tylsää, kovin perinteistä, ei mitään mitä ei oltaisi jo nähty.. Mutta kyllä siihen on syynsä, miksi moinen ankeus on päässyt saavuttamaan klassikkoaseman. Näyttää hyvältä kaikessa yksinkertaisuudessaan, jos leikkaukset ovat kohdallaan ja mittasuhteet juuri sopivat. Aion harrastaa moisen täydellisyyden tavoittelua, jälleen tänä syksynä.

Hope Icon White Stripe 336 Shirt, Boyfriend Jeans (joita ei tuolla pesulla löydy vielä nettikaupasta), hope-sthml.com

Ps. Hope on uusinut verkkokauppansa, käykäähän katsastamassa. Hitsi, että en vaan tykkää noista ”mouse over to zoom” -kuvaratkaisuista – näet ehkä yksityiskohtia, mutta isompi kuva kokonaisuudesta olisi aina plussaa. Se on ihan se ja sama, miltä joku kainalon sauma paidassa näyttää jos et näe postimerkkiä suuremmasta kuvasta paidan mittasuhteita. Urgh.

miracles do happen!

19.8.2010, Klo 18:45 | Kirjoittanut inke

Avauduin kaljuuntuneesta silmästäni kesäkuun viimeisenä päivänä ja kerroin epätoivoissani ostaneeni taisteluaseeksi Talikan Lipocils Expert -ripsienhoitoainetta. Olin lievästi sanottuna skeptinen, mutta koska menetettävää ei enää juuri ollut, oli sama kokeilla josko tästä olisi jotain apua.

Kuurin kestoksi suositeltiin 28 päivää, minä olen varmuuden vuoksi lätrännyt Talikan kanssa tähän päivään saakka. Ja taidan muuten läträtä jatkossakin.

Okei, ripset olisivat varmaan kasvaneet takaisin itsestään, ennemmin tai myöhemmin. Jotain tämä ihmelitku ripsilleni kuitenkin teki, koska vannon ja vakuutan – ripseni ovat pidemmät kuin ennen. Niin, ja se kalju länttikin on historiaa. Ihan kreisiä, mutta en valita.

Sitä, minkä voi laskea Talikan ansioksi ja mikä taas menee ripsivärittömän kesän piikkiin lienee mahdotonta eritellä. Kai se kasvua edesauttoi kun en ollutkaan joka ilta hankaamassa pois hieman liiankin hyvin pysyviä vedenkestäviä ripsivärejä. Voi muuten olla, että olen jatkossa vähän vähemmän hysteerinen ripsivärin kanssa – ei sitä ehkä tarvitsekaan joka päivä laittaa, elämä on sujunut oikein mallikkaasti ilmankin.

Jos muistelen oikein, paketissa sanottiin että Lipocils Expertin käyttöä voi myös tuon 28 päivän tehokuurin (kahdesti päivässä, saatoin toisinaan laittaa kolmestikin…) jälkeen jatkaa levittämällä seerumia päivittäin. Olen hyvin laiska kauneudenhoitaja, mutta yritän saada itseni länttäämään tätä ripsiin ennen unia. Jos näköjään herkästi irtoilevat ripseni pysyvät tämän avulla päässä ja ovat onnistuneet kasvamaan mielestäni melko huomattavastikin, lienee pieni vaivannäkö sen väärti.

Täältä iso peukku Talikalle, minulla tämä todella toimi. Onko joku muu kokeillut?

(Mainittakoon, että tämän postauksen kuvissa minulla on ripsiväriä, edellisen postauksen kaljukuvassa ei. Ei sillä, ei minulla olisi edellistä postausta varten ollut edes ripsiä joihin ripsaria levittää..)

antitahmatassu

2.8.2010, Klo 14:28 | Kirjoittanut inke

Taannoisten kevätjuhlien korruptiokassista löysin testattavakseni Weledan tyrnikäsivoiteen. Olin hieman skeptinen, jopa peloissani – edellinen kertani Weledan kanssa ei päättynyt kovin mairittelevasti, kun sinänsä ihana mutta valitettavan vahva ruusuntuoksu kasvovoiteessa aiheuttikin minulle järkyttävää päänsärkyä ja todella etovan olon. Noh, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi kaikille. Tyrnikäsivoiteen tuoksu ei onneksi ollut samaa kaliiberia ruusuyövoiteen kanssa – hedelmäinen tai marjainen se kyllä on, mutta raikas ja melkoisen hentoinen. Sinänsä hassua – en ole aiemmin kokenut olevani hajusteherkkä ja saan ensimmäisen kohtaukseni luonnonkosmetiikasta, en synteettisistä hajusteista. Allerginenhan toki voi olla melkein mille vain.. Minä ilmeisesti lempituoksulleni, ruusulle. Höh.

En kuitenkaan tyytynyt vain haistelemaan tätä kauniin oranssia, appelsiinista voidetta vaan uskaltauduin levittämään sitä käsiinikin. Ensireaktioni oli mitähäh – kädet eivät jääneetkään tahmaisen rasvaisiksi tai lipsuvan liukkaiksi. Mietin tovin, että olipas tämäkin – rasvaton rasva. Hetken päästä välähti: tämähän taitaakin olla juuri se, jonka perään olen kitissyt vuosikausia. Käsivoide, jota voisi käyttää myös työpäivän aikana, kotona puuhaillessaan ja muulloinkin kuin ennen nukkumaanmenoa. Vihaan rasvasta märkiä käsiä, joilla ei saa otetta mistään sekä sitä tahmaa jonka näppeihinsä saa käsivoiteesta, joka on liian tuhtia imeytymään.

Minun kuivat käteni ainakin imaisevat tämän käsivoiteen silmänräpäyksessä, mikään muu rasva ei ole näihin hyvin janoisiin tassukoihin moista vauhtia koskaan sujahtanut. Ja kyllä – rasvasta on kaikesta kuivuudestaan huolimatta myös apua. En tiedä, johtuuko se siitä että voide olisi poikkeuksellisen tehokasta vai enemmänkin siitä, että tätä voi käyttää silloin kun kädet tuntuvat sitä tarvitsevan… Ei vain silloin, kun tietää ettei tarvitse koskea mihinkään pitkään aikaan. Vertailuksi mainittakoon entisen käsirasvasuosikkini olleen Erioil, joka on kyllä kevyttä ja melkoisen helposti imeytyvää. Ero on silti kuin yöllä ja päivällä!

Myös kuivakätinen äitini koukuttui tähän kertaiskusta – kiikutin toisen saamani tuubin hänelle ja hän alkoi kertatestauksen jälkeen heti järjestelmällisesti hamstraamaan rasvaa kotikaupungin ekokaupasta ja internetistä. Jos joku ei enää saa loppua kesken, täytyy kyseessä olla melkoisen hyvä tuote.

Pieni miinus metallituubista – en uskalla raahata tätä mukana käsilaukussani, moiset kun tuppaavat niin helposti reikiintymään ja tuhrimaan laukkujen vuoret. No, onpahan edes yksi tavara vähemmän raahattavana, olkapää kiittää. Niin, ja loputkin käsistäni.

Weleda Havtorn Handcreme eli kevyt tyrnikäsivoide, 50 ml tuubi n. 10 euroa, esim. lähimmältä jälleenmyyjältäsi

ohhoh

1.8.2010, Klo 19:41 | Kirjoittanut inke

No ohhoh, halpaa ja hyvää! Sain tovi sitten postissa kotiin kynsilakan Emmin blogissa olleesta We Care Icon -kilpailusta, jossa oli nopeimmille jaossa tuotenäytteitä tuosta Sokoksen uudesta kosmetiikkasarjasta. Tunnustan, etten odottanut ihmeitä tuolta pieneltä pullonrääpäleeltä. Kerrankin on mukavaa myöntää, että väärässä olin – näissä taitaa kyllä olla hinta/laatu-suhde kohdillaan. Ohjevähittäishinta pikkuputelille on muistaakseni 6-7 euron luokkaa, suht kohtuullista. Sitä paitsi pienet kynsilakkapullot ovat kivempia kuin isot.. Jättiläispullot (kuten esim. O.P.I:t) ehtivät aina kuivahtaa tönköiksi ja huonosti levittyviksi ennen kuin ehdin pullon tyhjennyksessä edes puoleenväliin.

Ja juu, nämä We Care Iconin kynsilakat eivät sisällä formaldehydiä. En ole tosin aivan varma, miten kovasta myrkystä on oikeastaan kyse (tai millä sen puute on tässä lakassa korvattu), mutta laskettakoon sen puuttuminen plussaksi kunnes toisin todistetaan. Äitini uskoo vakaasti formaldehydin kuivattavan ja liuskoittavan kynsiään ja innostui tästä lakasta testattuaan sitä minun purtilostani. Tuo kuvan vaalea sävy on täydellinen jokapäivänlakkaan, joten sain komennon hakea sitä ja muutamaa muuta sävyä ja postittaa ne äidin käytettäviksi.

Muuten hyvä, mutta kun sitä saamaani täydellistä haaleanvaaleaa testisävyä ei ollut saatavilla ainakaan Hakaniemen Sokoksella. Muita värejä (aika räikeitä, mielestäni) oli pilvin pimein, eikä hyllykössä ollut selkeää tyhjää koloa jossa tämän neutraalin perussävyn olisi tullut sijaita. Toivottavasti se on vain hetkellisesti loppuunmyyty, kun olisihan tuo myös aika tyhmää markkinointia lähetellä näytepulloja isolla volyymillä ja sitten myydä eioota. Minulta ainakin pääsee iso poru jos tuota vaaleaa ei enää saakaan – se levittyy mielestäni nätimmin kuin edellinen suosikkini, Essien Mademoiselle. Ja niin, se on myös halvempaa, pienemmässä pakkauksessa ja saatavilla lähikaupastani.

financial issues

14.7.2010, Klo 21:01 | Kirjoittanut inke

Moikka, sekoilemme täällä ja pystyttelemme pientä blogikirppistä meidän kaikkien yhteiseksi iloksi. Linkki kauppaan tulee pikapuoliin myös blogin etusivun valikoihin, mutta innokkaimmat voivat käydä katsomassa ensimmäisiä myyntiin laitettuja vaatteita ja kenkiä blogikirppiksen puolella.

Täydentelemme omaa käytettyjen tavaroiden kauppaamme lähipäivien aikana varmaankin melko paljon, mutta vinkkailemme toki jatkossa kun uutta tavaraa on myyntiin laitettu.

Muutama nyrkkisääntö:

Postikulut sisältyvät hintaan, myös nouto Helsingin keskustasta on mahdollinen. Vaatteet ovat aina loistavassa kunnossa: puhtaita, raikkaita ja hyvin pidettyjä. Jos jossain on jotain pientä vikaa, naarmua tai muuta käytön jälkeä, ilmoitamme näistä aina myynti-ilmoituksen yhteydessä. Jos koko arveluttaa, pyydä vaatteen mittoja kommenttiboksissa tai meilitse your(at)issues.fi. Tuotteet postitetaan kun rahat näkyvät tilillä. (Emme voi huijata, olemme täällä omilla kasvoillamme ja nimillämme.)

Happy shopping!

ariel pink’s haunted graffiti

3.7.2010, Klo 16:22 | Kirjoittanut issues

Ariel Pink’s Haunted Grafitti tarjoaa kesän 2010 parasta musiikkia. Levy on vaihtelevaa kokonaisuus, jonka juuret juontavat 70-luvulle. Ehdottamasti tutustumisen arvoinen levy!

pique-nique

23.6.2010, Klo 16:00 | Kirjoittanut issues

Viime torstaina oli täydellistä. Kiitos koko seurueelle – Stella, Tiina, Stellagee, Mikko, Outi, Monna, Joni. Pari kysymystä tosin olisi: 1) Miksi emme muistaneet ottaa kunnon luokkakuvaa? Hö. (Pesemme kätemme tapahtuneesta – näillä bloggaajilla ei ollut edes omaa kameraa mukana. Huppista.) 2) Koska otamme uusiksi? Pian, joohan?

Iso kiitos aivan poikkeuksellisen ihanan illan ikuistaneille Mikolle ja Stellalle, kunnia heille joille se kuuluu:
kuvat 1-5, 8,9 ja 11 otti Blogilistan kuumin Mikko, kuvat 6, 7, 10 ja 12 Stella.

Emme vissiin voi laittaa tänne illan koko kuvasatoa, mutta onneksi ainakin Tiina ja Stella ovat auttaneet meitä pistämällä lisää kuvia jakoon.

Pikaista uusintaa odotellessa.