Liikunta

lempihommaa

9.7.2014, Klo 20:35 | Kirjoittanut

Pelago "Brooklyn"

Vaihdoin työpaikkaa toukokuussa. Pidentyneen työmatkan päätin kääntää riemuksi ja kannoin siivun lopputilistäni Pelagon puotiin. Jos ei spora vie perille, vieköön fillari.

Touko- ja kesäkuun vaihtelevat säät saivat sokerista tehdyn meikäläisen pitäytymään enimmäkseen joukkoliikenteessä, mutta helteiden palattua hyppäsin takaisin satulaan. Hieman vajaa puoli tuntia aamuin illoin auringossa poljeskellen – kyllä se kuulkaa tunkkaisen metron tai pahoinvointia aiheuttavan huojuvan ja tulikuuman bussin pieksee! Kevyesti, vieläpä: huomasin tänään googlailevani hieman pidempää reittiä kotiin, etteivät mukavat pyöräretket jäisi aina niin lyhyiksi. Koiranomistajana harvemmin tulee nimittäin lähdettyä enää erikseen poljeskelemaan iltasella, kun herra karvahaalari on lenkitettävänä ja juoksuharrastustakin tulisi vissiin ylläpitää. (…Koska nautin muutamia viikkoja takaperin lasillisen liikaa viiniä ja sanoin että “joo, kyllä meitsi vois kans lähteä juoksemaan sen Amsterdamin puolimaratonin”. Mutta se onkin sitten jo eri tarina se.)

Pyöräilijänä olen vielä melkoisen epävarma, pelokas ja varmisteleva: valitsen reittini tiukasti tarjolla olevien pyöräteiden ehdoilla ja sittenkin etenen varsin varovaisesti. Liikennesäännöt, aggressiiviset autoilijat sekä tuhatta-ja-sataa suhaavat pyöräilijät kuumottavat. Itse en hurjastele, vaan menen just niin lujaa kuin vaihteettomalla mummopyörällä pääsen. Vielä ei löydy reisistä poppia niin että nopeusrajoitukset pääsisivät paukkumaan, mutta enpäs enää taluttele ylämäkiäkään. Palkitsevaa touhua, koska alun puhinan ja vapinan tilalle alkaa tulla vapautunutta iloa ja keveämpiä ylämäkiä. Vaikken minä tätä pyörää nyt varsinaisesti jumppavälineeksi hankkinutkaan – tähän tarkoitukseen olisi varmasti ollut hieman sporttisempiakin vaihtoehtoja tarjolla.

Päivä päivältä homma on sentään varmempaa, enkä toisaalta toivo tätä turvallisuushakuisuuttani menettävänikään. Kymppiä kypärä päässä olkoon minun tyylini, kiireisemmät ohittakoon. Omaa tilaa olen opetellut ottamaan ja opettelen edelleen – ehkä näistä harjoituksista on hyötyä niin liikenteessä kuin elämässäkin. Harmi vain, kun minua ei ole liioin suuntavaistolla siunattu: tänään löysin itseni vahingossa niin Rautatientorilta kuin Ruoholahdestakin. Hankala löytää se kuuluisa Baana.

Tästä illasta alkaen reissuni alkanevat viimein taittua edes vähän vähemmällä säädöllä, sillä kävin juuri ostamassa pyörääni korin. Jykevä u-lukko vaijereineen ei nimittäin mahtunut niihin laukkuihini, joiden hihnan olisi saanut laitettua nätisti olan yli. Olen tässä sitten taistellut ja kiristellyt hampaitani niin kangaskassiviritelmien kuin olalta tippuvien veskojenkin kanssa. Ekana vaihtoehtonani oli reppu, mutta makuni osoittauduttua turhan kalliiksi päätin korin olevan sittenkin fiksumpi vaihtoehto. Onhan tämä takuulla monikäyttöisempi ja vieläpä fillarista mukaan napattavissa.

Poutaisia päiviä toivoen – näillä keleillä kun ei ole tekosyihin vetoamista!

Pyörä Pelago “Brooklyn Classic”, kori Brooks “Hoxton”, pelagobicycles.com

hellehölkkä – check!

25.5.2014, Klo 21:55 | Kirjoittanut

Naisten Kymppi 25.5.2014

PUUUH. Lämpötila taisi olla tänään Helsingissä 25-29 asteen hujakoilla (en tullut tarkistaneeksi ja lähteet raportoivat hivenen heitteleviä lukemia), Naisten Kympin uusi reitti ei juuri varjoa tarjonnut. Mut hei, hyvin meni!

Ainakin jos otetaan huomioon kevääseen ajoittunut luova juoksupaussi. Tunnustan, että treenauksen tähän tämän kauden päätapahtumaan aloitin… Eilen. Auts. Kolme minuuttia nipistin viimevuotisesta Naisten Kympistä, tämän vuoden reitti oli vieläpä entistä kovasti mäkisempi ja kuumuuskin melkoinen.

Mutta onpa lohdullista huomata, että ei se joskus saavutettu kunto näemmä ihan hetkessä totaalisesti romahda. Toimikoon tämä havaintoni kannusteena kaikille hetkisen huilanneille – aina voi aloittaa uudestaan. Josko syksyllä sitten Midnight Run alle tuntiin?

Isot kiitokset adidakselle, joka näemmä jälleen kerran herätteli hienoiseen horrostilaan vaipuneen juoksukärpäsen. #adidasheimo-paita päällä en kehdannut ottaa yhden yhtä kävelyaskelta reitin varrella, vaikka muutaman kerran olisi kyllä mieli tehnyt vähän höllätä. Ryhmäpaine taitaa olla se paras liikuntamotivaattori meikäläiselle…

Joten saapa nähdä, minkälaisia vaikutteita saan ensi viikonloppuna, kun matkaan kannustamaan Janin taivalta Tukholman maratonilla. Siitä lisää pikapuolin!

heimokesä paketissa

20.10.2013, Klo 21:35 | Kirjoittanut

Nyt se taitaa sitten olla yhden aikakauden loppu – mutta vain paperilla, hähää! Eilen nimittäin juhlittiin adidas Heimon päätösbileitä, mutta niin paljon taisi meille ja kaikille uusille tuttavuuksille vielä juoksuintoa, että eihän tämä heimoilu oikeastaan loppunut yhtään mihinkään. Ainakin juhlailtana Erottaja Barissa uhottiin puolenyön aikoihin kovaan ääneen, että talvella tehdään heimolaisten juoksutreffejä, jottei siitä mahtavasta joukkopaineen tunteesta vain jouduta luopumaan. Vaikea nimittäin kieltäytyä ja vedota tekosyihin, jos parikymmentä kaveria pyytää mukaan juoksemaan…

Kaikki Heimot. © adidas

Mutta mitäpäs jäi matkan varrelta mieleen? No, ainakin aivan uskomaton yhteishenki ja motivaatio. Kaksi heimoa yhdistyi aika nopeasti yhdeksi suureksi, Facebook vilkkui punaisena kun Heimon oman facebook-ryhmän seinällä oli jatkuva hässäkkä menossa. Emme oikein tiedä mitä tapahtui – hommasta tuli hyvin nopeasti jotain paljon markkinointitempausta suurempaa.

Lähiseutujen metsiköt tulivat aiempaa tutummiksi. © adidas

Kimppatreenejä odotti innolla, väliaikoina juoksuohjelmaa tuli seurattua hyvinkin orjallisesti. Heimolaiset olivat itsekin aktiivisia ja yhteisiä juoksutapaamisia sovittiin virallisen ohjelman ulkopuolellekin. Isot peukut ja nöyrät kiitokset hommaansa sitoutuneelle ja siitä selvästi nauttivalle Joonakselle sekä muille ArcticSportAddictsin tyypeille, jotka eivät vain hoitaneet hommaansa upeasti, vaan pyysivät heimolaisia mukaan omiinkin treeneihinsä ja vastailivat kysymyksiin kelloja katselematta.

Pinkkinä pusikossa. © adidas

Ei se tietysti pelkkää herkkuakaan ollut: askel ei suinkaan noussut keveästi joka kerta, penikkatauti pelotteli hieman ja taisihan tuo veren makukin muutaman kerran suuhun hiipiä. Välillä tuntui, ettei tulosta ja kehitystä tule kovasta duunista huolimatta sitten millään, mutta kyllä sitä treenit päättäneissä juoksutapahtumissa kuitenkin taisi omia ennätyksiään rikkoa jokainen.

Niin, ne tapahtumat! Ja ne vastoinkäymiset… Inken Midnight Run vaihtui todella huonoon ajankohtaan sattuneen, todella ärhäkän flunssan vuoksi sekä muun Heimon kannustamiseen ja henkilökohtaiseen pettymysitkuun Senaatintorin portailla. Ei se auttanut kuin nöyrtyä – sairaana ei juosta, piste. Muiden fiiliksiä seuratessa jotain jäi hampaankoloon…

Itkijänainen Midnight Runilla (tuo surullinen hahmo alalaidassa, haha) © adidas

Eikä se valmistautuminen onnistunut ihan ongelmitta Janillakaan: reilua viikkoa ennen Heimo21:n koitosta Espoon Rantamaratonilla alkoi tämän blogin päämajassa kuulua taas valitettavan tutunkuuloista köhimistä ja niiskutusta. Siinä, missä Inken flunssa säilyi voimissaan kaksi viikkoa, oli Janin versio onneksi ihan nössö ja ohi muutamassa päivässä. Espoossa oli huikea juoksufiilis: sää oli mitä täydellisin, Alexander Stubb huusi radan varrelta tsempit adidas Heimolle (!) ja reittikin se vain kaunistui matkan edetessä. Vaikka matka oli pitkä, ei juoksu muuttunut missään vaiheessa kuitenkaan täysin tuskaiseksi – kymmeneen kilometriin asti jaksoi jopa soitella ilmarumpuja kuunnellun musiikin tahtiin.

Heimo21 valmiina starttiin © adidas

Maaliin Jan tuli puolimaratonilta ajassa 1:39:04, joka muuten – näin henkseleitä paukutellen! – taisi olla Heimon nopein. Kaikkea sitä!

Vapaalla tyylillä maaliin © adidas

Pettymyksen näyttämisen haluksi muuttanut Inke puolestaan suuntasi lokakuun puolivälissä Vantaan Maratonille, jossa täyspitkän ja puolikkaan lisäksi juostiin “Fun Run”, pituudeltaan neljännesmaraton eli 10,5 km. Koska muut sairastumisten vuoksi revanssia hakevat heimolaiset olivat puolimaratonin porukkaa, otettiin oma kirittäjä mukaan kotoa. Itse kilpailupäivä sujui issues-tiimiltä varsin mallikkaasti, vaikka sitä edeltäneet treenit menivät sen verran kipakaksi sanailuksi, että heimolaisia hälyteltiin jo ennakkoon avuksi naaraamaan matkan varrella pois heitettyjä sormuksia Vantaan pusikoista. Juoksu kulki lähestulkoon poikkeuksellisen hyvin ja Jan piti vauhdin tasaisen rivakkana seuraten vauhtia reaaliajassa sykemittaristaan.

Heipat Vantaalta!

Inken tavoitteena oli tahkota kymppi alle tuntiin, vapaalla tyylillä. Ja kyllä, kymppi meni alle tuntiin ja arvatkaapas mitä – niin meni lopulta se koko matkakin! Kymmenen kilometrin kohdalla sykemittarista kellotettu aika oli 56:49, maaliin tultiin tiukalla loppukirillä ja suoraan sanottuna laattaa pidätellen ajassa 59:56. Ei pöllömpi tulos, kun toukokuun Naisten Kymppiin kului aikaa 1:05:05, eli voinemme todeta että kyllä sitä kehitystä kesään mahtui.

Spontaani "Kolme raitaa" -käsimerkki? © adidas

Sellainen oli se heimokesä! Onnistumisen tunteiden, tulosten ja mahtavan porukan lisäksi matkan varrella tuli opittua paljon, niin juoksusta kuin itsestäänkin. Ei sitä olisi nimittäin aiemmin pitänyt järkevänä hommana suhata työpäivän päätteeksi taksilla Helsingin takametsiin hinkuttamaan mäkipätkää ylös alas sykemittarin huutaessa hoosiannaa. Eikä sitä ainakaan olisi uskonut itkevänsä sitä, ettei pääse juoksemaan kymmentä kilometriä lauantai-iltana iltakymmenen aikoihin. Koskaan ei myöskään ole tässä taloudessa pyöritetty pesukonetta näin ahkerasti – voi olla, että pari viikkoa sitten sopparin irtisanonut masiina luovutti sen loputtoman spandex-vuoren edessä.

Nyt on mieli sitten haikea mutta kiitollinen ja onnellinen. Kiitos adidas, kiitos valmentajamme Joonas, kiitokset Hanna ja Tommy, kiitokset kaikille Heimolaisille molemmista porukoista. Kiitokset myös hieroja-Tuukalle, treenejä kirittäneille Jarnolle ja Erlingille sekä muille ASA-hahmoille, loistavaa kuvamateriaalia treeneistä napanneille Pasille ja Samille sekä kaikille tähän hommaan tavalla tai toisella kesän aikana sekaantuneille.

Eikä tämä nyt sitten tietenkään ihan tähän jäänyt.. Jan treenaa jo Joonaksen johdolla ensi kevään Tukholman maratonille. Nälkä kasvaa juostessa, vai miten se meni?

Juoksemisesta kiinnostuneet, olkaahan kuulolla: haku seuraavaan adidas Heimoon käynnistyy lähiaikoina.

#boost your run © adidas

(kuvat © adidas)

adistar boost -arvonnan tulokset!

29.7.2013, Klo 21:44 | Kirjoittanut

Tasan eivät mene onnen lahjat...Vuoroin ylämäkeä, vuoroin alamäkeä – sitähän tämä juoksentelu on. Sunnuntai-iltaan mahtui aika monenlaista tunnetilaa, kun Jan kipitti nopeimman viisitoistakilometrisensä Inken käännyttyä viiden minuutin jälkeen kotiin parantelemaan sääreen mystisesti ilmaantunutta jomotusta. Venyttely – sen kanssa ei sittenkään kannata hutiloida…

Ja tällä juoksuaiheisella aasinsillalla pääsemmekin sujuvasti venymään adidaksen Adistar Boost -lenkkariarvonnan voittajien julkistukseen!

adidas Adistar Boost

Juoksuintoa, ennätyksiä ja onnistumisen tunteita uusien lenkkareiden seurassa saavat kokea Henri (25.7.2013, 13:34sekä Heta (25.7.2013, 14:54), joille kummallekin lähti juuri iloviesti sähköpostiin.

Suurkiitokset kaikille osallistuneille tavoitteidenne jakamisesta. Täällä on innolla lueskeltu teidän juoksupäämääriänne ja -mietteitänne. Jännää kyllä, oikeastaan jokaisesta kommentista löytyi jotain, johon samaistua – niitä ylämäkiä ja alamäkiä löytyi näistäkin, kuten asiaan kuuluu…

Juoksuiloa loppukesään ja pitkälle syksyyn niin lenkkarivoittajille kuin kaikille osallistuneillekin!

boostia lenkkipolulle

18.7.2013, Klo 8:00 | Kirjoittanut

Terveisiä lenkkipolkujen varrelta! Tämän vuoden kesäloma on takuulla ollut tervehenkisempi kuin yksikään aiempi. Lenkkejä on Italian reissun aiheuttamaa pikku notkahdusta lukuunottamatta ollut kolmesta neljään joka viikko, kilometrejä ja liikuttuja tunteja on tähän talouteen kertynyt kesän aikana meidän mittakaavassamme melko huimia määriä.

Kyllä se on kuulkaa kumma homma, millaisen tsempin adidas Heimo -joukkopaine on aikaansaanut! Juoksuohjelma tietysti kannustaa irtautumaan kotisohvalta – varsinkin, kun puheet joutuu lunastamaan kimppatreeneissä sekä alkusyksyn kympillä ja puolimaratonilla..

Tähän mennessä matkaa on taitettu tutuilla ja hyväksi todetuilla adidas Energy Boosteilla. Molemmat ovat olleet kyllä aidosti tyytyväisiä tossuihinsa. Kummankin parit ovat vielä oikeastaan uudenveroiset, vaikka satoja kilometrejä ovat saaneetkin asfalttia takoa.

adidas Adistar BoostSittemmin tuo helmikuussa lanseerattu adidaksen superkimmoisa BOOST™-pohjamateriaali on saapunut myös muihin merkin lenkkarimalleihin.

Inke aloitti viikko sitten testailemaan hieman tuetumpaa Adistar Boost -mallia, jonka Heimo-coachimme Joonas on kuvaillut olevan varsin passeli valinta muutaman kerran viikossa enimmäkseen peruskestävyyslenkkejä vetäville juoksijoille. Samaa kenkää päätyi myös aika moneen muuhun Heimo-jalkaan.
adidas Adistar BoostEnsivaikutelma on tästäkin kengästä hyvin positiivinen. Välillä on kiva kiskaista jalkaan hieman napakampaa kenkää – edes henkiseksi tueksi, kun lenkkien viikoittainen määrä tuntuu edelleen toisinaan kovin hurjalta! Vaikeaa on sanoa, kummat kengät jäisivät, jos toisista pitäisi luopua. Molempien kohdalla luopuminen kieltämättä kirpaisisi, mutta jäisipä käyttöön sitten kumpi pari tahansa, pärjäisi takuuvarmasti vallan mainiosti.

adidas Adistar BoostLenkkari- ja lenkkeilyasiat ovat siis varsin mallillaan tällä suunnalla. Melkoiset ovat paineet juoksuttaa molempia loistokenkiä usein ja säännöllisesti, ettei kenkäkaapissa vain synny aihetta mustasukkaisuuteen.

Mutta mutta, onkos siellä ruutujen toisella puolella kulahtaneita lenkkareita, tukea kaipaavia juoksujalkoja tai vaikkapa uusista kengistä lisäintoa saavia juoksijoita? Toivottavasti, sillä nyt pistetään jakoon kaksi paria bräniköitä adidas Adistar Boost -juoksukenkiä (ovh 170 € / pari)!

Kisaan voivat osallistua sekä miehet että naiset, voittaja saa valita oman kokonsa sekä mieluisan värin. Syysmallistosta kenkä löytyy naisille kuvan aniliinipinkkinä sekä lilana, miesten kenkien värit ovat puolestaan sininen ja musta.

Ei kilpailua ilman kilpailukysymystä, tässäpä siis tulee tämänkertainen:

Mikä on tämänhetkinen juoksutavoitteesi?

Onko mielessäsi uuden kilometrivirstanpylvään ohittaminen tai ajan alittaminen? Treenaatko juoksutapahtumaan? Kesäkuntoon 2014? Vai onko tavoitteena saada tsempattua itsensä takaisin lenkkipoluille – tai vaikkapa lähteä juoksemaan ensimmäistä kertaa?

Vääriä vastauksia ei ole, mutta vastaus kysymykseen tulisi kuitenkin tämän postauksen kommenttikenttään jätetystä viestistä löytyä. Jätäthän kommentoidessasi sille varattuun kenttään myöskin toimivan sähköpostiosoitteen, josta sinut tavoitamme onnettaren suosiessa. Osoitteet eivät näy muille eikä niitä myöskään käytetä muihin tarkoituksiin saatika luovuteta edelleen.

Kilpailu on käynnissä torstaista 18.7.2013 klo 8:00 alkaen ja päättyy torstaina 25.7.2013 kello 23.59.

Onnea matkaan ja tsemppiä tavoitteesi saavuttamiseen, mikä ikinä se sitten onkaan!

***

Kilpailu järjestetään yhteistyössä adidaksen kanssa, joka tarjoaa ja toimittaa palkintokengät kisan voittajille. Postauksessa mainitut ja näkyvät bloggaajan juoksukengät (ja sukat!) on saatu käyttöön merkiltä korvauksetta, mutta velvoitteitta. Kirjoituksessa mainitut mielipiteet kengistä ovat bloggaajien jalkojen itse juoksun myötä muodostamia sekä ehdottoman vilpittömiä. Emme hyödy kirjoituksesta emmekä kirjoituksen sisältämistä linkeistä tai niiden kautta mahdollisesti tapahtuvista myynneistä (emmekä muistakaan myynneistä) rahallisesti. Teknistä lisätietoa kengistä linkeistä kyllä saa, jos sitä kaipaa. Liikunnan iloa, toverit.

heimomeininkiä

13.6.2013, Klo 20:53 | Kirjoittanut

Pyykkikone jyllää ja kuivausteline pullistelee trikoota ja tuulitakkeja. Inken jalat eivät meinaa päästä portaita ylös, Jan viettää iltansa vertaillen sykemittareiden ominaisuuksia. Jep, juoksukärpänen on puraissut!

Tänä kesänä laitetaan lenkkarit koetukselle, molemmilla on nimittäin työn alla tiukka juoksuohjelma. Eikä riitä, että kannustaisimme toinen toisiamme: tuloksia ovat kanssamme tekemässä niin valmentaja, tiimikapteenit kuin isot joukot kanssaheimolaisiakin.

Molemmat nimittäin saivat kunnian liittyä adidas Heimoon! Luvassa on juoksuntäyteisiä kuukausia adidaksen järjestämien kimppatreenien sekä heimoille laadittujen juoksuohjelmien oma-aloitteisen seuraamisen parissa.

Inke viilaa kympistään minuutteja pois Hannan vetämässä Heimo10:ssä, Jan taas valmistautuu ensimmäiseen puolimaratoniinsa Tommy Lindgrenin luotsaamassa Heimo21:ssä. Kummassakin heimossa kipittää viitisentoista hirmu mukavan ja motivoituneen oloista juoksijaa, joiden ryhdit ja tahdit laittaa kuntoon juoksuvalmentaja Joonas Laurila.

Maanantain aloitustreeneissä kirmasimme molemmat heimot yhdessä juoksutekniikkaa hioen, keskiviikkona puolestaan läksimme kaksin jolkottelemaan, kun juoksuohjelmiimme merkityt lenkit olivat jokseenkin yhdistettävissä. Huomenna leikitellään vauhdilla, sunnuntaina puolestaan juostaan pitkään mutta hitaasti.

Jep, neljä juoksukertaa viikossa.. Vau.

Ja kyllä, viikosta toiseen. Läpi kesän.

Tavoitteitakin toki on, kun näin kunnianhimoiseen hankkeeseen on ryhdytty: Heimo10 kirmaa elokuun lopussa Helsinki Midnight Runin, Heimo21 puolestaan odottelee kuumeisesti syyskuun loppupuolella juostavaa Espoon Rantapuolikasta.

Treenikiritystä kaipaaville tiedoksi, että työn alla olevat juoksuohjelmamme niin kympille kuin puolimaratonillekin löytyvät osoitteesta www.adidasheimo.com. Tarjolla on myös soittolistoja, vinkkejä sekä kuvia ja kuulumisia matkan varrelta. Ilmaista on!

Raportteja lenkkipolun varrelta tiedossa kesän mittaan, punakoita naamoja ja hikisiä tukkia löytyy myös Instagramin puolelta (@inkermaar / @janissues / #adidasheimo / #adidasheimo10 / #adidasheimo21).  

Virtuaali-Heimoon ehtii vielä hienosti mukaan – ottaakos joku haasteen vastaan?

(Kaikkien Heimolaisten juoksuasut, valokuvat sekä piiskaavan valmentajan tarjonnut adidas.)

terkut naisten kympiltä

27.5.2013, Klo 17:15 | Kirjoittanut

Naisten Kympille minut kutsui Adidas, suurkiitokset!

Naisten Kymppi – check!

Niin vain rymysi meikäläinen maaliin ajassa 1:05:05. Tai no, ehkä ihan pikki-pikkiriikkisen nopeammin, mutta en saanut mittaria pysäytettyä heti maaliviivalla. Mutta oli se virallinen lopputulema sitten neljä tai viisi minuuttia yli tunnin, olen tuloksesta riemuissani. Kerrassaan RIEMUISSANI!

Faktaa.

Tiedetään, tiedetään – ei näillä numeroilla mitään palkintoja jaeta. Paitsi minä meikälle! Uskalsin toivoa selviytyväni haasteesta tunnissa ja vartissa, mutta niin vain nipistyi kymmenen minuuttia pois siitäkin varsin optimistisena pitämästäni tavoitteesta.

Muutama seikka eilen varmistui:
1) Juoksukipinä tuli takaisin, ryminällä.
2) Ihan varppina juoksen vielä tänä vuonna kympin alle tuntiin. Lupaus!
3) Meikän soittolista oli ihan timanttinen! Harmillisesti se oli hieman liian pitkä, joten loppupäähän kasatut parhaat tsemppibiisit jäivät kuulematta. Onneksi kuitenkin Ludacrisin klassikko “Move, Bitch” pärähti käyntiin yhdeksän kilometrin kohdalla. Ensimmäistä kertaa ikinä tässä kappaleessa tuntui olevan sanomaa.

Suurensuuret kiitokset vielä Adidakselle, joka kutsui minut mukaan tiimiinsä Naisten Kymppiä juoksemaan. Olisi voinut jäädä lähtemättä, ellei olisi kutsu käynyt.. Ja aijai, millaisen juoksuinnostuksen eilinen rykäys aloittikaan! Kiitokset siis myös patistelusta ja huolenpidosta, palaan lenkkipoluille.

Juoksiko kukaan muu? Miten meni?

inke3D presents…

26.5.2013, Klo 0:22 | Kirjoittanut

Greetings from the dark side: inke3D

No niin, valmistautuminen huomiseen koitokseen on hyvällä mallilla. Ei, en “ehtinyt” lenkille maanantain jälkeen, mutta sainpahan sentään kasaan varsin kelvollisen soittolistan kymmentä kilometriäni siivittämään.

Tai no, kelvollisen ja kelvollisen. Lyriikat kuumottelevat korvia ja biiseistä jokainen saa todennäköisesti jonkun loukkaantumaan. Eli just hyvä lenkkipolulle! Mikään kepeä lallattelu ei todellakaan toimi silloin, kun pitäisi laittaa jalkaa toisen eteen. Uhoilu, kiroilu ja aseenäänet sen sijaan.. Voi kyllä! 

Hip hop -pitoisen, egoa hetkellisesti kasvattavan ja kalkkiviivoilla tsemppaavan Spotify-listan voi klikata kuulokkeisiinsa täältä. Musiikkia taitaa riittää hieman yli tunniksi, siinäpä tavoiteaikaa…

inke3D: cur$in’ and runnin’

1. Jay-Z – Takeover (we runnin this rap shit!)
2. The Game – Hate It Or Love It (tykkäät tai et, nyt juokset)
3. Nas – Street Dreams
4.  Jay-Z, Big Boi, Killer Mike & Twista – Poppin’ Tags
5. Ol’ Dirty Bastard – Shimmy Shimmy Ya
6. The Notorious B.I.G – Hypnotize
7. Ghostface Killah & Raekwon – Kilo (kertoo selkeästi ylipainosta)
8. Ol’ Dirty Bastard & Kelis – Got Your Money
9. Nas – It Ain’t Hard To Tell (kuka on treenannut ja kuka ei)
10. Fabolous – Breathe (tärkeä muistutus puolivälin tienoilla)
11. Dilated Peoples & Kanye West – This Way
12. Kanye West – Stronger
13. Black Star – Definition
14. Lil’ Wayne & Cory Gunz – 6 Foot 7 Foot
15. Disturbing Da Peace, Ludacris, Mystikal, I-20 – Move Bitch (sanoma just hyvä Naisten Kympin ryysikseen)
16. A$AP Rocky, Drake, 2 Chainz, Kendrick Lamar – F**kin’ Problems
17. Outkast – ATLiens
18. Dead Prez – Hip Hop
19. Jay Z – U Don’t Know
20. Mos Def, Pharoahe Monch, Nate Dogg – Oh No
21. Nas – Made You Look
22. Jay Z – 99 Problems
23. Big Boi, Cutty – Shutterbugg
24. Wiz Khalifa – Black and Yellow (omistettu keltavalkomustille Energyboost-lenkkareilleni)
25. Outkast – B.O.B.

HOLLA!

kisakuntoon 2013

21.5.2013, Klo 19:42 | Kirjoittanut

Kesäkauden avaus 20.5.2013

Tunnustettakoon, ettei alkuvuosi ole ollut kohdallani mitään urheilujuhlaa. Maalis- ja huhtikuu olivat töiden vuoksi niin jumalattoman kiireisiä, etteivät aivoni lopulta enää ymmärtäneet hakea jumppa- ja juoksutuokioista helpotusta duunisumaan. Olen kyllä käveleskellyt (lue: hortoillut) Kaapon kanssa pitkin puistoja ja rantoja, mutta kovin tavoitteelliseksi liikunnaksi kaikkea nuuskivan terrierin perässä laahustamista ei kai voida kutsua.

No, eipä jäädä piehtaroimaan menneisiin: nyt laitetaan sitten kerralla kaikki kuntoon! Ja siis pikavauhtia. Vajaassa viikossa. Oho.

Nimittäin pari viikkoa sitten Intiassa ollessani bongasin meiliini tulleen kutsun, johon vastasin ajatuksissani “joo, tottakai, kuulostaa tosi kivalta, tulen myös sinne brunssille sen jälkeen” oikeastaan sisäistämättä, mihin olen ryhtymässä. Tulevana sunnuntaina juoksen Adidaksen kutsumana Naisten Kympin.

Mahdollisesti itken ja juoksen.

Aloitin tavoitteellisen treenaamisen eilen, muutaman viikon juoksutauon jälkeen. Siis muutaman, eli noin seitsemän. Apua. Hävettää.

Yllätyksekseni sain kuitenkin todeta, että aiemmat ponnisteluni juoksemisen kanssa eivät ole olleet lainkaan turhia. Kaikki kunto ei ole valunut minusta sohvatyynyjen väliin! Kylmiltään juoksin kuitenkin 6 kilsaa, vieläpä meikäläistä tyydyttävään aikaan.

Nyt kun tässä ollaan tunnustamisen makuun päästy, myönnettäköön, ettei matka ollut mitenkään suunniteltu. Päätin vain katsoa minne “tuo tie” vie ja hups, sehän vei pitkälle. Tätä se on, kun lähtee juoksemaan uudehkoilla kotikonnuillaan vailla suuntavaistoa ja paikallistietämystä.

Juoksu ei varsinaisesti ollut mitenkään maailman iiseintä enää parin viimeisen kilsan kohdalla, mutta jos kotiin tulee omin jaloin ja oksentamatta, ei se ihan mahdottoman kamalaakaan voinut olla.

Eli näillä eväillä sunnuntaina kympille! Jos tässä viikolla pari lenkkiä vielä kävisi jolkottelemassa uskonvahvistukseksi.

Mutta yksi haaste vielä olisi: sunnuntaiseen koitokseen pitää kasata tietysti voimaannuttava soittolista. Jonkinlaiset pohjatyöt on onneksi tehtynä, kun olen keräillyt kuukausien varrella Spotify-soittolistaa juoksumusiikiksi pätevistä hip hop -klassikoista.

Parhaiten liikunnasta nimittäin harhauttaa mukana räppääminen äänettä. Olen täysin vakuuttunut, että vastaantulijat uskovat minun vain haukkovan happea ja heiluvien käsieni kramppaavan. Eivätkä ne kauaa ehdi tuota ihmettelemään, minähän parhaillaan juoksen pois tapahtumapaikalta. Hah! 

Siispä kysymys: mitäpäs listalleni lisäisin? Kaipaan apua, koska juuri nyt vaikuttaisi siltä, että just niiden biisien kaivaminen muistini syövereistä vaatisi muutamaa drinkkiä ja illanviettoa erään tietyn vanhan kaveriporukan kanssa.. Mutta eihän tällainen tavoitteellinen urheilija nyt ennen KISOJA (!!!) moiseen sorru, eihän?

Valmiin listan jaan kanssanne. Auttakaa naista pulassa! Holla!

kotipääsiäinen

2.4.2013, Klo 20:38 | Kirjoittanut

Harvinaista, mutta pyhät vietettiin tällä kertaa ihan vain kotosalla ja oman porukan kesken. Nyt tuntuu, ettei pääsiäisenä tullut tehtyä yhtikäs yhtään mitään, mutta kuvasaldo kertoo toista:

Super-Kaapo …Kaapo ehti hakemaan monta monituista lumipalloa jäällä kirmatessaan…
Remontti-Kaapo…sekä avustamaan isäntää kattolamppujen asentamistöiden viimeistelyssä.
Lihansyöjätulppaanit? Inke puolestaan päätti ostaa hillityn tyylikkäiden pääsiäiskukkien sijaan neonvioletteja lihansyöjätulppaaneja (henkilövahingoilta vältyttiin, mutta eivätkös näytäkin vaanivilta?!)…
Itse tehty! Believe or not.…sekä leipoi maailman kauneinta ja helpointa leipää - kahdesti.
lenkkiKyllä kannatti: leipien ylenpalttisen mutustelun jälkeen lenkille lähtemiseen tarvittavan motivaation löytäminen olikin sitten yllättävän helppoa.

Lisäksi pääsiäisvapaisiin mahtui hyvää ruokaa, ikuisuuskiistelyä mämmin hyvyydestä sekä noin 25 jaksoa Arrested Development -sarjaa – näin käy, jos on uusi telkkari ja kokeilussa Netflix. Ai niin, sekä vihdoin viimein siistiksi ja toimivaksi raivattu vaatehuone!

Levännyt olo, mitenkäs teillä?