Liikunta

« Vanhemmat artikkelit

kotipääsiäinen

2.4.2013, Klo 20:38 | Kirjoittanut

Harvinaista, mutta pyhät vietettiin tällä kertaa ihan vain kotosalla ja oman porukan kesken. Nyt tuntuu, ettei pääsiäisenä tullut tehtyä yhtikäs yhtään mitään, mutta kuvasaldo kertoo toista:

Super-Kaapo …Kaapo ehti hakemaan monta monituista lumipalloa jäällä kirmatessaan…
Remontti-Kaapo…sekä avustamaan isäntää kattolamppujen asentamistöiden viimeistelyssä.
Lihansyöjätulppaanit? Inke puolestaan päätti ostaa hillityn tyylikkäiden pääsiäiskukkien sijaan neonvioletteja lihansyöjätulppaaneja (henkilövahingoilta vältyttiin, mutta eivätkös näytäkin vaanivilta?!)…
Itse tehty! Believe or not.…sekä leipoi maailman kauneinta ja helpointa leipää - kahdesti.
lenkkiKyllä kannatti: leipien ylenpalttisen mutustelun jälkeen lenkille lähtemiseen tarvittavan motivaation löytäminen olikin sitten yllättävän helppoa.

Lisäksi pääsiäisvapaisiin mahtui hyvää ruokaa, ikuisuuskiistelyä mämmin hyvyydestä sekä noin 25 jaksoa Arrested Development -sarjaa – näin käy, jos on uusi telkkari ja kokeilussa Netflix. Ai niin, sekä vihdoin viimein siistiksi ja toimivaksi raivattu vaatehuone!

Levännyt olo, mitenkäs teillä?

Tagit:
Aihe: Hau, Inspiraatiota, Inspiraatiota, Liikunta, Liikunta, Sisustus, Sisustus, Yadayadayada, Yadayadayada | 1 kommentti »

we ran new york

15.2.2013, Klo 16:34 | Kirjoittanut

Ny mennään!

Uusien Energy Boost -juoksukenkien lanseerauksen jälkeen kävimme heittämässä laukut hotellille ja läksimme uhmaamaan jet lagia Adidaksen pohjoismaalaisten edustajien ja vieraiden kanssa. Juoksukamat päälle, uudet kengät boksista jalkaan ja kohti Central Parkia!

thisilike

Olipahan aikamoinen elämys: hieman yli kymmenhenkinen joukkiomme lähti Midtownin legendaarisesta ja  superylellisestä Waldorf-Astoria -hotellista juosten kohti puistoa. Olimme ottamassa jo edelliselle Nykin reissullemme juoksukamoja mukaan käydäksemme lenkillä Central Parkissa, mutta tuolloin kuitenkin päädyimme jättämään kimpsut ja kampsut kotiin, kun matkalaukku tuntui tursuilevan yli laitojensa jo kotoa lähdettäessä. Nyt koetun perusteella olisi tuolloin kannattanut jättää ennemmin jotain muuta kotiin lepäämään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Boost-crew

Testasimme kenkiämme noin seitsemän kilometrin lenkin verran. Ja että miltäkö tuntui? Ei miltään! Kengät istuivat molempien jalkaan kuin olisivat mittatilauksena valmistetut ja olivat juostessa unelmankevyet. Juoksukengän tietää toimivan silloin, kun niitä ei edes huomaa tai ajattele – mutta juoksu kulkee. Boost-pohjan mukanaantuoma kimmoisuus laittaa asfaltin tuntumaan pehmoiselta pururadalta, tärähtely ja iskut tippuvat kyllä minimiin. Mahtavaa päästä testailemaan näitä kotona ajan kanssa: ensivaikutelma oli todella positiivinen ja uusi innovaatio ei tuntunut tyhjän hypetykseltä ainakaan ensimmäisten käyttökokemuksien jälkeen. Jokin on kengässä kohdallaan, jos se laittaa juoksun tuntumaan hyvältä parin päivän tauottoman matkustamisenkin jälkeen.

Yksi pieni hauska detalji meille kylmien maiden juoksuharrastajille kengästä löytyy: pohjan BOOST™ -materiaali ei kangistu pakkasella! Samat ominaisuudet ovat voimassa jopa kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Tekosyyt lenkkien karttelua varten alkavat käydä vähiin…

Phew!

Puistojuoksu oli mukava kokemus, mutta kaikkein unohtumattomimmaksi osaksi muodostui paluumatka puistosta hotellille. Vähintään 100 kilometriä viikossa juokseva Ruotsin Adidaksella työskentelevä My liidasi joukkomme hurjaa vauhtia läpi 5th Avenuen. Juoksimme viiden aikaan iltapäivällä ihmisjoukkojen läpi superylellisiä designerliikkeitä ja tavarataloja vilisevän ostoskadun. Turistit napsivat kuvia ja fiilis oli vähintäänkin epätodellinen.

YouTube Preview Image

Pakkohan tuota paluumatkaa oli yrittää ikuistaa videolle. Pahoittelut, että video on kuvattu pystyasennossa – eipä tuossa välissä juuri tullut miettineeksi miten lopputulos toimii, puhelimen kädessäpitely vauhdissa ja ryysiksessä vaati kaiken keskittymisen.

Samanlaista fiilistä tuskin saisi aikaan kaveriporukalla koti-Helsingissä, mutta olisikohan jossain juoksutapahtumassa aineksia samanlaiseen joukkovoiman kokemiseen? Hmm.

Juoksuvaatteet ja -kengät Adidas (saatu yhteistyön myötä)

Tagit:
Aihe: Kengät, Kengät, Liikunta, Liikunta, Matkoilla, Matkoilla | 1 kommentti »

boost

6.2.2013, Klo 20:11 | Kirjoittanut

#boost

Meillekin tämä on vielä suuri mysteeri, mutta eiköhän ensi keskiviikkona selviä, mistä on kysymys.

Adidas lanseeraa juoksemisen mullistavan keksinnön ja meidät kutsuttiin tätä julkistusta todistamaan.

New Yorkiin.

!!!!!!!!!!!!

Luvassa matkaraportteja, ensi käden tietoa tuosta keksinnöstä, käyttökokemuksia sekä juoksurikas kevät 2013.

Ny juostaan.

YouTube Preview Image

ps. Instagram = @inkermaar @janissues + Facebook = http://www.facebook.com/issuesfi

Tagit:
Aihe: Liikunta, Liikunta, Matkoilla, Matkoilla | 6 kommenttia »

uusi vuosi, uudet lenkkarit

2.1.2012, Klo 19:38 | Kirjoittanut

Kävin aleissa! Kotiin palasin mukanani normaalihintaiset lenkkarit, normaalihintainen juoksupipo ja -hansikkaat sekä kaksi paria hyvin normaalihintaisia juoksusukkia. Nappiin meni.

Pyrkimyksenäni on pitää lähestulkoon vedenkestävät, hillitysti neonkeltaista ja heijastinmatskua yhdistelevät uudet lenkkarini pelkässä juoksukäytössä. Katsotaan – voihan olla, että hipsuttelen vastaan lenkkareissani Helsingin keskustassa jo maaliskuussa.. Tai helmikuussa. Siis kun nehän ovat vedenkestävätkin.

Ja olivathan ne, vedenkestävät siis. Kävimme jaloittelemassa kuutisen kilometriä nautiskellen Helsingin ensilumesta, jota ei varsinaisesti voinut olla huomaamatta sen sataessa napakalla paineella suoraan naamaan pistelevän jäähyhmän muodossa. Nyt kun tuossa kelissä on lähtenyt ulos juoksemaan, ei tekosyynä voi käyttää enää oikeastaan mitään sääolosuhdetta. (Paitsi ehkä alle kahdenkymmenen laskevia pakkasasteita – jätin normaalihintaisen lämpökerraston vielä hankkimatta.)

Kaikesta tilityksestä ja urheiluvälinehankinnoista voitaneen päätellä, että joululoma oli varsin levollinen, onnistunut sekä täynnä hyvää ruokaa, juustoa, suklaata ja punaviiniä. No, jumppatrikoo onneksi venyy.

Nike Lunarglide+ 3 Shield -lenkkarit, Kampin palvelevasta Nike-myymälästä.

Tagit:
Aihe: Kengät, Liikunta, Uutta, Yadayadayada | Kommentoi »

esikuva

11.7.2011, Klo 11:00 | Kirjoittanut

Etsin Berliinistä hullun lailla mustaa, huoletonta kesämekkoa. Ei tärpännyt. Aika jännä mieliteko, ottaen huomioon sen että lähestulkoon kaikki muut värit paitsi musta ovat kiinnostaneet kuluneen vuoden aikana. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Myös tytön mustanpuhuva asu kelpaisi mielihyvin, hirmuisen tyylikäs on hän.

Lisäksi tekisi kovasti mieli polkupyörää. Viimeksi olen pyöräillyt kymmenkunta vuotta sitten Rovaniemellä, kouluun ja takaisin – myös pakkasella. Siellä se vanha fillarini (musta – mitä minä sanoin?!) taitaa edelleen lepäillä äidin varastossa, minä kun en ole toistaiseksi uskaltanut pyöräillä Helsingissä. Ei ole ajokorttia eikä siis oikeastaan hajuakaan liikennesäännöistä, joten ajatus autojen ja ratikoiden seassa pyöräilemisestä pelottaa kovasti. Voi tosin olla, että joudun syksyllä autokouluun… Ne kun eivät töissä ole toistaiseksi ottaneet tosissani kertomuksiani siitä, miten vakaa ja varma olen paniikkitilanteissa, kuten esimerkiksi risteyksissä, ruuhkassa, raitiovaunujen läheisyydessä ja… raidatessa. Luvassa on mitä todennäköisimmin silkkaa paniikinsekaista ulinaa sekä käsien ja jalkojen yllättävää yhteentoimimattomuutta.

Silti haluaisin fillarin, voisihan sitä ainakin alkuun vaikkapa talutella niissä kohdin joissa pyörätietä ei ole tarjolla. Liikennesääntöjäkin joku todennäköisesti saisi minulle opetetuksi, lopusta huolehtikoot kovakuorinen kypärä, ristinmerkki ja suojelusenkelit. Mut ku mä haluun!

(kuva via symmetrical.tumblr.com)

Aihe: Inspiraatiota, Liikunta, Tahtoo | 6 kommenttia »

we run this city

12.4.2011, Klo 20:01 | Kirjoittanut

Yhdessä juokseminen, mikä loistava konsepti. Minä olen niin saakelin sinnikäs, etten ikinä myöntäisi jaksavani vähemmän kuin Jan. Jan taas juoksee kiltisti vieressä lupautuneena kantamaan minut kotiin jos voimani ehtyvät ja tulee samalla juosseeksi ehkä enemmän, kuin olisi yksinään juossut.

Hölk-hölk-hölk, tässäpä todisteet: ensimmäinen kymppini. Olen suorituksestani naurettavan ylpeä ja mietin, mitä seuraavaksi. Varmaan Buranaa pohjekipuiluun.

(ps. Ajasta voi vähentää ainakin kaksi minuuttia, seisoimme liikennevaloissa enkä tajunnut painaa pausea.)

Aihe: Liikunta | 4 kommenttia »

running free

9.4.2011, Klo 20:00 | Kirjoittanut

Kevät on saapunut ja uusi, uljas ulkojuoksukausi julistettakoon avatuksi. Suuntasimme vapaapäivän kunniaksi Kamppiin Niken liikkeeseen sovittelemaan uusia juoksukenkiä. Lenkkariparihan kestää kuulemma kohtuukäytössä vuodesta puoleentoista, mutta kengät eivät varsinaisesti säästelystä parane – materiaalit hapertuvat ja menettävät joustavuuttaan ajan myötä, käytti niitä tai ei.

Päädyimme muutamia pareja soviteltuamme molemmat Niken Free Run+ 2 -malliin, niitähän me itse asiassa sinne liikkeeseen katsomaan lähdimmekin. Kengät ovat superkevyet ja niiden neliöihin pilkottu pohja joustaa joka suuntaan. Näillä juoksemisen olisi tarkoitus olla niin paljasjalkaista kuin mitä kengät jalassa voi kokea. Pehmeillä ja joustavilla kengillä juokseminen kuulemma aktivoi ja kehittää sellaisia pieniä jalkapohjan ja nilkan lihaksia, jotka eivät perinteisillä lenkkareilla ole kovinkaan kovassa käytössä.

Eipä kuulostanut pöllömmältä idealta treenata pikku hiljaa kinttunsa kovempaan kuntoon normitreenin yhteydessä, tuli siis kaupat. Olipahan kyllä myyjäkin mukava ja asiantunteva, palvelualtis muttei missään nimessä tuputtava. Lenkkareita ostettaessa sitä on aika hauraana ja ammattilaisen asiantuntemusta vailla – kukaan tuskin haluaa hassata rahojaan sellaisiin kenkiin, jotka saavat pahimmassa tapauksessa kintut kipeiksi.

Kipaisimme kotiin päästyämme yhdessä puolen tunnin sisäänajo- ja testilenkille ilta-aurinkoon. Ja niin se askel vaan nousi kepeästi molemmilla, juokseminen oli tavallaan helppoa ja kevyttä, mutta askeleet kieltämättä tuntuivat enemmän pohkeissa ja nilkoissa. Ilmeisesti kengät olivat hyvät, kun molemmat odottelevat seuraavaa lenkkiä innoissaan. Plussat myös siitä, että kummankin kengät ovat lenkkareiksi mitä melkoisen hyvännäköiset! Mikäli hyllyvärit eivät miellytä, mallia voi tilata Niken sivuilta kustomoituna ja nimikoituna, odotteluaika tosin voi venyä pariin kuukauteen ja hintaan tulee muutamia kymppejä lisää.

Jatketaan harjoituksia, ensivaikutelma oli kyllä todella positiivinen.

Tagit:
Aihe: Kengät, Kengät, Liikunta, Liikunta, Uutta, Uutta | 6 kommenttia »

uusi ystäväni juoksumatto

11.3.2011, Klo 19:54 | Kirjoittanut

Kalliossa tapahtuu kummia! Hurahdin liittymään kuntokeskuksen jäseneksi saatuani kaverini kautta parin viikon ilmaistreenit. Tähän asti olin vältellyt kotiamme vastapäätä pystytettyä kuntokeskusta erinäisin tekosyin, nyt en enää keksinyt tarpeeksi hyvää ja taivuin lopulta vuoden määräaikaisjäsenyyteen.

Ainakin toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että tulen saamaan rahoilleni vastinetta. Olen käynyt jumppaamassa kolmesta neljään kertaa viikossa, toisinaan viihdyn pidempään, joskus olen vain pyrähtänyt puolituntisen. Suosikkituntejani ovat tällä hetkellä spinning-pyöräilytunnit, melkoisen tehokkaan tuntuista touhua eikä tarvitse miettiä askelkuvioita tai oikeastaan mitään muutakaan. Keskuksessa on myös lämmitetty joogasali, hot jooga on myös kieltämättä kivaa vaihtelua työpaikkani jäisessä jumppasalissa vietettyihin talvisiin bodyflow-tunteihin. Zumbaan en ole vielä suostunut, bodypump kiinnostaa mutta “en ole vielä ehtinyt”.

Tällä viikolla löysin sitten juoksumaton ilot. Aijaijai, mikä mahtava laite! Kesällä ja muilla kivoilla keleillä juoksen toki ulkona, jään ja räntäsateen vaihdan mieluusti paikallaan pysyvään maisemaan ja juoksun jälkeiseen infrapunasaunaan. Mukavuudenhaluisen valinta!

Veikkaan kuitenkin, että uskaltaudun kokeilemaan rajojani rajummin nimenomaan matolla. Sitten kun ei enää jaksa, täytyy vain painaa stop-nappia ja painua suihkun puolelle. Mielestäni tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin taksin soittaminen Töölönlahdelle kunnon lopahdettua yllättäen. Monesti kun rajat ovat siellä korvien välissä – kun tietää pystyneensä juoksemaan kymmenen kilometriä, uskaltaa sitä kymppiä lähteä juoksemaan toistekin. Ja ehkä kahtatoistakin!

Toivon ja rukoilen, että tämä jumppakärpäsvaihe ei lähde pois enää ikinä. Viime viikot ovat menneet aivan hämärissä tunnelmissa – aiempien “onko tänään pakko lähteä lenkille” -tuskailujen sijaan mietin, että huomenna pääsee taas.. Ja harmittelen aivan vilpittömästi, jos suunniteltu salivisiitti peruuntuu. Hyvä mieli – tunnen itseni aivan superihmiseksi jokaisen jumppakerran jälkeen. Tunnen olevani kaikkivoipainen, reipas ja ahkera sekä olen hieman ylpeä tomumajastani, joka jaksaa jaksaa jaksaa. (Ja kyllä, tulin juuri salilta.)

Aihe: Liikunta | 4 kommenttia »

jääkiitäjä

10.2.2011, Klo 20:59 | Kirjoittanut

Niin, ostin sitten mummopiikit. Äiti varmaakin hykertelee mielissään – mitäminäsanoin.

Ensisijainen tarkoitukseni on kuitenkin pitää piikit tiukasti lenkkeilykäytössä. Katkaisin luovan, muutaman kuukauden mittaiseksi venyneen juoksutaukoni tiistaina. Syitä taukoon on monia, talvi on ollut flunssainen, kelit jäiset ja ikävät.. Lisäksi olen todella hyvä keksimään niin päteviä tekosyitä, että uskon ne lopulta itsekin täysin sinisilmäisesti.

Läksinpä siis tiistaina minäkin lenkille, kun Jan oli sopinut lähtevänsä juoksemaan kaverinsa kanssa. Mikään ei revi sohvan pohjalta yhtä hyvin kuin ryhmäpaine! Sattuipa vaan niin sopivasti, että vaikka läksin matkaan vartin herrojen jälkeen, päädyimme samalle reitille ja törmäsimme toisiimme heti ensimmäisessä risteyksessä. Suunta oli sama, lähdin juoksemaan samassa rykelmässä. Hivenen kilpailuhenkisenä ihmisenä roikuin kyydissä Töölönlahden ympäri, kasvojen menettämisen pelossa en uskaltautunut ottamaan kävelyaskelia tai hidastamaan tahtiani. Kun talven mittaan kuntoilleet (no olen minäkin sentään body flow -tunneilla hieman käynyt) jatkoivat toiselle kierrokselle, katsoin parhaaksi lähteä kotia kohti.

Sitten tuli alamäki, melkein kaaduin mutta onneksi ehdin heittäytyä maahan selälleni makaamaan ennen moisen tapahtumista. Säikähdyksen varjolla sallin itselleni minuutin kävelyä, sitten hölkkäsin hissukseen kotiin peläten murtumia ja muita jäävammoja.

Selittelen tässä itselleni etteivät mummopiikit voi olla niin mummot, koska sain vinkin sieltä somesta. Kaveri postasi kuvan omista piikitetyistä lenkkareistaan Facebookiin, minäkin halusin omat. Itse asiassa ostin piikit (pyytämättä ja yllättäen) myös Janille, mutten vielä ole aivan täysin vakuuttunut josko hän niitä suostuu käyttämään. Että kiitos vaan vinkistä, Jussi!

Toivottavasti toimivat – en ole vielä testannut koska piti siivota, pestä pyykkiä, lukea lehteä ja vähän kolotti pikkurilliäkin.

Ice Runner -mummopiikit lenkkareihin, 14,95 €, clasohlson.fi

Aihe: Liikunta, Uutta | 3 kommenttia »

giddy up!

3.8.2010, Klo 18:59 | Kirjoittanut

Minulla oli tänä vuonna viikko kesälomaa. Kiersimme Suomen ja opin juoksemaan. Huppista. Ja kyllä – tuo 7,53 km on juostu kokonaan, ilman yhtään kävelyaskelta. Olen naurettavan ylpeä itsestäni.

Vinkkejä juostavien matkojen pidentämiseen (joo, heti keulimassa):

Oma juoksurata
Sen sijaan, että mittaisit kartalta itsellesi hurjanpituisen lenkin ja päättäisit kipittää sen, mittaapas mielummin joku n. 1-1,5 kilometrin pituinen pikkukierros mahdollisimman läheltä kotiasi. Sitten juokset sen kerran, kaksi, kolme, kuusi… Miksikö? Lisäkierrokset ovat suhteellisen lyhyitä – kun on selvinnyt vaikkapa neljästä kierroksesta, osaa paremmin arvioida pystyykö vielä viidenteen vai onko parasta lähteä kotiin. Minä en olisi lähtenyt kuntoani tuntemattomana hortoilemaan juosten kolmen ja puolen kilometrin päähän tietäen, että sieltä pitää selviytyä vielä kotiinkin. Kun juoksumetrejä sai lisätä turvallisesti suhteellisen lähellä kotiovea, oli yllättävän helppoa antaa kilpailuvietin viedä ja tsempata aina vielä yksi kierros. Kilometrin nyt aina vaikka ryömii kotiin..

Juoksukaveri
Olen juoksumusiikin suuri puolestapuhuja. Otahan silti kaveri mukaan, kuuntelet sitä musiikkia ja väliaikatietoja sitten pienemmällä volyymillä… Ainakin minä olen niin sinnikäs, etten voi myöntää Janille ettenkö muka jaksaisi juosta samaa matkaa kuin hän. Ai että juostaanko vielä yksi kierros? Joo, kevyesti menee, kevyesti menee.. Matka kasvaa yllättäen, kun ei lusmuile itsekseen ja tyydy siihen, mikä tuntui vielä mukavalta.

Onnistu kerran, esiinny kaikkitietävänä ja luule olevasi kuolematon
Noudata yllämainittuja ohjeita (pieni juoksurata ja kirittäjä), ylitä aiempi ennätyksesi kirkkaasti ja kuvittele, että pystyt kaikkeen. Kun olet saanut pari kertaa rikottua kuuden kilometrin rajan ja yllettyä kerran jo yli seitsemän kilometrin, uskot itseesi jo niin paljon että harkitset tosissasi Midnight Runiin ilmoittautumista. Kymmenen kilsaahan se vain on, niinku ei mitään.

(Sitäpaitsi 35 euron osallistumismaksua vastaan saa pätevän juoksupaidan (nostaa street crediä Töölönlahdella) sekä hedelmiä ja urheilujuomaa maalissa. Ja koska yöllä on pimeää, ei kukaan näe jos hyppäät reitin varrelta itkien taksiin kolmen ja puolen kilometrin jälkeen. Pitäisiköhän mun osallistua?)

Aihe: Hon, Liikunta, Yadayadayada | 5 kommenttia »

« Vanhemmat artikkelit