Eilen värjättiin (lisää ja tummempia raitoja), tasoitettiin latvoja ja jätettiin otsatukka lyhentämättä. Aamulla sain kohtauksen, jätin suoristusraudat hyllylle noin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ja laitoin päähäni sellaiset papiljottipatukat. Tohotin niitä muutaman minuutin föönillä, suihkin päälle lakkaa ja menin pukeutumaan.

Sitten otin patukat pois. Rennot laineet olivat.. Täysi pyörremyrsky. Hurjat korkkiruuvit, muutamassa minuutissa! Harjasin niitä hieman auki, kiskoin pipon päähän ja lähdin töihin. Pakkanen ja villa ilmeisesti rauhoittivat tilannetta, koska työpöytäni ääreen istahdettuani lopputulema oli pitkälti tavoittelemani kaltainen. Pitkälti vahingossa.

Eikä tämä vahinko muuten varmasti toistu, kun yritän uudemman kerran… Ehkä tätä ei aivan tavaksi ota, mutta suoristusraudat saavat nyt hieman lepoa. Ja minä.

Kiitos Anna, taas meni nappiin!

Kuvan tytöllä on kaikki enemmän kuin kohdallaan ja säiden salliessa ajattelin röyhkeästi kopioida hänen lookinsa. Äidin kutoma harmaa kashmirkauluri yhdistyy Samujin harmaaseen takkiin, jalkaan laitan lenkkarit. Keväthaaveeni ei itse asiassa eroa syystyylistäni oikeastaan mitenkään, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin…

Kuvan näytän myös kampaajalleni huomenna. Tahtoo vielä hieman tummempaa! Saa nähdä, leikkautanko pahasti venähtäneen otsatukkani takaisin teräväksi vai annanko roikkua vaan.

Jälkimmäistä vaihtoehtoa ilmeisesti kannatetaan: ihmiset ovat viime päivinä äityneet kehumaan hiuksiani. Minusta se on vähän jännää, edellisen kerran hiuksiani on nimittäin leikattu ja värikäsitelty marraskuun alkupuolella. Pitkäksi venähtänyt leikkuuväli ei ilmeisesti sitten ollutkaan niin huono juttu…

(kuva the-stylish-citizen.blogspot.com)

No ei tuo pipo ainakaan kampausta liiskaa!

En tiedä mitä ajatella, mutta sovittaisin kyllä, jos eteeni sattuisi. Miksikäs ei?

Wood Wood Arielle Knitted Hat, 45 €, woodwood.dk

Minä oikein innostuin, kun näin ghd:n uudistaneen muotoilutuotesarjansa. Uudet, mustat pullot ovat vain niin paljon niitä vanhoja, kullanhohtoisia kolmioita tyylikkäämpiä! Jep, puhtaasti purkin perusteellahan tulee tehtyä valtaosa kosmetiikkaostoksista…

ghd:n lämpösuojaa on löytynyt kylppärin kaapistani aina siitä saakka, kun olen muotoilurautani hankkinut. Toimiva perustuote, vaikkei teekään muuta kuin suojaa tukkaa fööniltä ja rautojen tulikuumilta levyiltä. Olisihan noita lämpösuojia toki saatavilla myös muotoilevia aineita sisältävinä versioina (niin, ja monet muotoiluaineet taitavat sisältää sen lämpösuojan – miten päin tätä asiaa nyt sitten tarkasteleekaan), mutta aina sitä ei kaipaa ekstratahmaa tai tuuheutusta tukkaansa.

Matkan varrella ja uudistuspuuskassaan olivat ilmeisesti ghd:llä päätyneet korjaamaan jotain, joka ei koskaan rikki ollutkaan. Purkki on hieno, juu, ja tuote toimii kyllä siinä missä entinenkin. Joku on vain mennyt lorauttamaan tuotteen sekaan tuoksuaineita hieman reilummalla kädellä, ja sekös kiukuttaa.

Tuoksu ei missään nimessä ole paha, tästä tulee mieleen joku tuhdimpi hajuvesi. Harmikseni tuo lämpösuojan tuoksu on vain sen verran vahva, että haistan sen hiuksistani jatkuvasti, vielä illallakin. Henkeä lähes ahdistaa. Eikä muuten toivoakaan, että itse valitsemani hajuvesi tämän tuhdin tukkatuoksuni alta enää minnekään tuoksuisi.. Enkä minä sitä taida tohtia enää laittaakaan tätä käyttäessäni, taitaa tämä tuoksucocktailini tukehduttaa kohta kanssaeläjänikin.

Harmi – käytän tämän pullon kyllä kärvistellen loppuun, mutta seuraavan lämpösuojan etsin hieman kevyemmän tuoksuisena. Oliko teillä lämpösuojavinkkejä jakaa?

Tahtoo. Letittää en tosin oikeastaan osaa. Mutta voi olla, että manailusta ja uhoamisesta huolimatta tukkani saa ensi tiistain kampaajakäynnillä jäädä kasvamaan vielä lisää pituutta.

(kuva via artonkels.tumbler.com)

Parisen vuottako siitä nyt on, kun suihkutettavat kuivashampoot tulivat ryminällä markkinoille. Kaiken hypetyksen innoittamana hankin tuolloin itselleni putelin Tigin Rockaholic-sarjan Dirty Secret -kuivashampoota. Kaksi vuotta myöhemmin pullostani on edelleen jäljellä ainakin kaksi kolmasosaa – käyttämättä jäi.

Olen hysteerinen hiustenpesijä ja ajautunut vuosien varrella melkoiseen pesukierteeseen: hiukset on pakko pestä joka päivä, koska muutoin ne näyttävät ja tuntuvat jo seuraavana aamuna törkeän likaisilta. Tilannehan saattaisi korjautua pesukertoja harventamalla, mutta ei tule kauppoja, ainakaan niin kauan kuin kuvioissa on myös otsatukka. Rasvaisen raskas ja kasoihin kerääntynyt eilispäivän otsis ei kyllä varsinaisesti ole kannustanut jättämään aamupesua väliin.

Toivoin, että kuivashampoosta olisi ollut nopeuttamaan aamutoimia, mutta ei – itse tunnuin saavan sillä aikaan vain hieman mattapintaisemman ja entistä klimppiintyneemmän version siitä rasvaisesta ja kasaantuneesta eilisen otsiksesta.

Hiukseni ovat tässä kuluneen vuoden aikana päässeet – hieman itsellenikin yllätyksenä – venähtämään pituutta ja tummentumaan melkoisesti. Kampaaja on kehottanut kokeilemaan uuteen tukkaan erilaisia kampauksia, mutta minä olen jumittanut samoissa rutiineissa kuin ennenkin – pesu, föönäys, pikasiloitus suoristusraudalla ja menoksi. Tuossa yksi lauantai juhliin lähtöä tehdessäni aloin kuitenkin jostain syystä väkertämään hiuksiin yksinkertaista ponnarinutturaa. Siitä tulikin mitä melkoisen kiva.. Kunnes viisi minuuttia myöhemmin huomasin valtaosan liukkaista hiuksistani luikerrelleen pois kuminauhan puristuksesta.

“Hieman likaisia hiuksia on helpompi käsitellä kampauksia tehtäessä”, julistavat naistenlehdet jokaisen kampausjutun yhteydessä. “Kuivashampoolla saa hiuksiin kivasti tekstuuria”. Kokeilin, mutta vasta kun olin vilkaissut kelloa ja todennut ajan riittävän uusintapesuun mikäli kaikki menisi rajusti pieleen. Eipä mennyt, pääsin juhliin ajoissa ja kampauskin oli mitä melkoisen kiva ottaen huomioon tekijän lahjattomuuden ja nollatason vaikeusasteen.

No, eihän tämä ponnarilla väsätty sykerö nyt mikään kampausten kuningatar taida olla, mutta nyt se ainakin pysyy paikoillaan ja näyttää jotakuinkin kuohkealta. Se on aika paljon se, ottaen huomioon että kuontaloni vaikuttaisi koostuvan noin kahdestasadasta muovipinnoitetusta suortuvasta.

Joku nyt ehkä saattaa miettiä, että miksei se vain jätä hiuksiaan pesemättä, suoristusrautaa käyttämättä ja tee sitä nutturaansa ilman keinolikaa, mutta.. Kontrollifriikki on kontrollifriikki ja sekainen sykerökään ei voi olla vain sattumaa. Huoh.

Liukuvärjäyksen kuumin aalto taisi mennä jo, hyvältä tuo minusta edelleen kuitenkin näyttää.

Tekisi mieli hieman tummentua – vaikkapa tuolta tyven puolelta – mutta mietityttää, kaduttaako tämä ns. hyvä idea kun tajuan, ettei pelkkä väripurkki riittänytkään muuttamaan minua Alexa Chungiksi?

Nykyvärini eduksi tosin laskettakoon helppoakin helpompi ylläpito: on niin lähellä omaani, ettei tyvikasvua oikeastaan edes huomaa. Tummemmaksi värjätessä taatusti erottuisi, vieläpä vaaleana raitana.

Värinmuutoksen yhteydessä pitäisi vielä vieroittautua suoristusraudoista, liukuväri kun taitaa näyttää paremmalta vähemmän kuritetussa kampauksessa.

En minä tiedä. Raidat ja tasoitus, kiitos.

(kuva via dirtbeneaththedirt.tumblr.com, alkuperä ei tiedossa.)

Taustoitetaanpas hieman: hiuksiani vaalennettiin raidoin useampi vuosi, nyt niitä on raidoitettu tovi tummemmalla sävyllä. Olen lisäksi myös hieman ja hiljalleen kasvatellut pituutta hiuksiini, kohta taidankin olla jo tavoitepituudessani. Aikanaan ahkerasti vaalennetut latvat, joita ei ole tasoitettu pariin kuukauteen (perjantaina taas, ah!) olivat päässeet melkoisen hapsuiseen kuntoon. Suurin syyllinen tähän taidan olla minä itse – suoristusrauta-addiktioni on pahinta sorttia, käytän päivittäin. Lämpösuojan kera tottakai, mutta eivät kai nekään ihmeisiin pysty…

Hapsottavia ja viisihaaraisia latvoja ihastellessani ja nyppiessäni muistin lueskelleeni vuosien varrella hehkutusta Joicon K-Pak Deep Penetrating Reconstructor -tehohoidosta. Mikään kokeilemani tehohoito ei ole minua aiemmin juuri vakuuttanut, olen saanut niillä aikaiseksi vain rasvaisen ja yliliukkaan tuntuista tukkaa. Epätoivon hetkellä nakkasin kuitenkin tehiksen virtuaaliseen ostoskoriini ja otin sen kaveriksi vielä putelin samaan sarjaan kuuluvaa, hiuksiin jätettävää Leave-In Protectant -hoitoainetta.

Purkit kotiin saatuani pesin hiukset, laitoin aimo kasan hoitoainetta pyyhekuivattuun päähäni ja annoin sen vaikuttaa ainakin suositellut viisi minuuttia. Pesun jälkeen laitoin jätettävää versiota tukkaani ennen föönäämistä – se toimii muuten myös lämpösuojana! Kuivasin hiukset ja sitten keräilinkin leukaani kylppärin lattialta – minne hiivattiin ne harottavat latvat hävisivät?

Toistin saman kuvion vielä seuraavana päivänä, mutta nyt en olekaan viikkoon käyttänyt muuta kuin sitä jätettävää versiota. Tehohoitoa kun ei ole ilmeisesti tarkoitettu päivittäiseen käyttöön… Silti ne latvahapsut ovat yhä edelleen teillä tietymättömillä. Hiushan on elotonta ainetta eikä sitä mikään aine voi varsinaisesti elvyttää, mutta aineiden sisältämä keratiini (mitä lie onkaan) ilmeisesti rakennepaikkaa vahingoittuneen hiuksen pinnan takaisin hyvään ja sileään kuntoon.

Olen aivan myyty ja suosittelen näitä lämpimästi kaikille karhealatvaisille. Ehkä en leikkaakaan perjantaina sitä siilitukkaa, jollaista arvelin kohtalokseni vielä viime viikolla…

Joico K-PAK Deep Penetrating Reconstructor 15,94 € ja Leave-In Protectant, 14,88 €, feelunique.com

Hei, nyt on kyllä turhamaisen hiuspostauksen aika:

Uusi, kevään myötä mystisesti tummentunut ja yllättäen pituuttakin venähtänyt tukkani on vilahdellut täällä muutamaankin otteeseen, mutta viimein kameraan tallentui mielestäni se todellinen nykytila vailla värivääristymiä. Melko valmis on tämä hiusmalli, ainakin toistaiseksi.

Tykkään lopputuloksesta kovasti, taitaahan tämä olla lähempänä sitä luonnollista väriänikin. Onni on ammattitaitoinen kampaaja, kiitos Anna!

Eilen työpäivän päätteeksi raahasinkin luuni kotisohvan sijaan Cutrinin koulutusstudiolle. Luvassa oli Cutrinin uuden Greenism-hiustenhoitosarjan testailua sekä kampausvinkkejä. Omasta edellisestä kampaajakäynnistäni tuleekin ensi viikolla täyteen pyöreät kaksi kuukautta, meneillään on siis se pieni kasvatusprojekti. Tunnustettakoon, että hipsin paikalle hivenen nolona – mennä nyt esittelemään kaksihaaraisia hiuksia, tyvikasvua ja kauan sitten leikkauksestaan ulos venähtänyttä kampausta vieraalle kampaajalle?

Kokenut ammattilainen ei kuitenkaan suuremmin kauhistunut, tai ainakin hän osasi peittää järkytyksensä hyvin. Ei vais, olipa mukavaa saada vielä kolmaskin mielipide omani ja oman kampaajani pohdintojen lisäksi! En paljastanut suunnitelmiani, mutta hämmentävää kyllä, hänen ehdotuksensa meni kyllä pitkälti yksiin. “Hieman tummempi väri, äläkä luovu tuosta otsatukasta. Se on sun trademark.” Olen ihan samaa mieltä, ehkäpä vielä entistäkin vahvemmin.

Greenism-tuotteet ovat uusi lanseeraus Cutrinilta. Ei parabeeneja, silikonia, synteettisiä värejä tai keinotekoisia hajusteita, ei mineraaliöljyä – ei paha! Lisäksi kaikki ainesosat ovat biohajoavia. Freesit olivat tuoksutkin, mm. sitruunaa ja vihreää teetä. Jatkan tutustumista ja testailua kotosalla!

(Niin, kuvan ilmeestä huolimatta olen oikeasti lukutaitoinen.)

Sakset ja värit saivat olla tuon illan rauhassa, nyt vain pestiin, muotoiltiin ja tehtiin kampauksia. Olikin itseasiassa todella opettavaista päätyä kampaajan penkkiin pesuun ja föönäykseen tukan ollessa vain viikon päässä ehdottomasta kampaajadeadlinestä. Ammattilainen on laittanut tukkaani vain silloin, kun se on ollut juuri leikattu ja värjätty. En kyllä yleensä pitele näin pitkiä taukoja tukkahuoltojen välillä, mutta olipas hyvä saada pieni muistutus siitä, että tällaista tukkaa kannattaa ehkä lähestyä hieman eri tavalla kuin sitä juuri saksittua. Eipä tullut mieleenkään – meikämandoliino on vain suihkutellut tyvikohottajaa juuriin entiseen malliin ja pohtinut, missä pelaa kun ei nouse, ei nouse. Oho.

Vinkkejä sateli. Siltä varalta, etten olekaan ainoa joka ei esimerkiksi allaolevia tiennyt, laitetaan hyvä kiertämään:

- Tehohoitoa voi laittaa suihkuun mentyään hiusten latvoihin suojaamaan ja hoitamaan jo siinä vaiheessa, kun on juuri kastellut päänsä. Shampoo tähdätään hiusjuuriin, sitten huuhdellaan koko komeus pois.
- Tehohoito kannattaa hiuksiin levittämisen jälkeen kammata kertaalleen läpi harvapiikkisellä kammalla. Okei, tämän tiesin, mutku mutku.. Ensi kerralla!

- Muotovaahto ei ole nolo jäänne yhdeksänkymmentäluvulta vaan edelleen toimivaa kamaa.
- Vaahdon saa parhaiten ja tasaisesti hiuksiin pursottamalla sitä kevyesti hiusharjaan ja harjaamalla sen pyyhekuivaan tukkaan.
- Muotovaahdon annetaan imeytyä hiuksiin ennen föönäämistä. Asialle omistautuneet voivat kuulemma jopa kietaista sen pyyhkeen takaisin päähän turbaaniksi tässä vaiheessa!

- Föönätessä saa tyveen hieman nostetta, kun pyörittelee muovipiikkisellä harjalla pientä ympyrää hiusten juurissa. Kampaaja suosittelee vahvasti nostamaan harjan lopuksi suoraan ylöspäin, ettei tarvitse lähteä sitten töihin harja takaraivossa.
- Hiuslakan suihkuttamisen jälkeen kannattaa antaa lakan kuivahtaa, jonka jälkeen hiukset voi vielä kertaalleen kammata läpi luonnollisemman ja pehmeästi liikkuvan lopputuloksen saavuttamiseksi.
- Tällaisessa polkassa hiuskiinnettä kannattaa suihkutella latvoihin taivutuksen säilyttämiseksi. Taivuta tukkaa sisäänpäin käsilläsi ja suihkauta lakkaa alakautta taivekohtaan. (Kannattaa varoa posken lakkaamista, toim. huom.)

Lopputulos hymyilytti, hieman repsahtamaan päässyt fleda näyttikin taas ihan kivalta. Hienosti jaksan odotella kampaaja-aikaa vielä ensi torstaihin, nyt kun kuvittelen osaavani käsitellä tukkaani näillä saamillani vinkeillä kuin ammattilainen.

Kampaajilla olikin puuhaa – oli muutama muukin kaunis pää kammattavana. Ihana missikiertuerivi kuvassa, vain numerolätkät ranteista puuttuvat! Kiitokset kivasta illasta, kylläpä katkesi kiireinen työviikko edes hetkeksi.

(Kaikki kuvat: Pekka Mustonen. Kiitos!)