Sittemmin ihastuin väljän silkin vilpoisuuteen ja siihen, ettei mikään kiristä eikä purista. Samoissa pyjamissa onkin mennyt jo pari kesää.

Hanneli kokeili juuri päivää pyjamassa Vogue.comin toiveesta, joten päättelisin pyjamani olevan ajankohtainen vielä tänäkin kesänä. (Tai viimein tänä kesänä..) Kaapista löytyvien silkkipaitojeni seuraksi ottaisin mieluusti yhden tai kaikki näistä Steven Alanin väljistä poikaystävä-silkeistä – suosikkini taitaa olla tuo holtiton camokuosi vasemmmalla.

Aijai, iskipäs kesäfiilis! Harmi, että poissaolollaan loistaa se lämmin tuulahdus, joka saa silkin lepattamaan… Sen sijaan ikkunanpielistä puskee sisään jäätävää ilmaa ja minä yhdistän villaa villaan. Kyllä se on kuulkaa flanellipyjamissa pitäydyttävä vielä jonkin aikaa.

Steven Alan Boyfriend Shirt, $225, stevenalan.com

Perillä totesin olevani paikallista massaa sekä ilmeisesti jonkinlainen henkinen tanskalainen. Mikäli mimmit eivät olleet yhdistäneet pitkähköihin takkeihinsa ja holtittomasti roikkuviin pipoihinsa Wolverineja tai muita vastaavannäköisiä kolhoja, jalassa oli pari New Balancen tennareita. Jopa Clarksin Desert Bootsit – joita puolisentoista vuotta sitten metsästin kissojen ja koirien kanssa – oltiin kelpuutettu silkkaa kermaa kauppaavan Wood Woodin hyllyille.

Kenkäkokoelmani on siis ilmeisen kuumaa kamaa Tanskassa! Pääsi yllättämään, itse kun seurailen satunnaisesti vain paria tanskalaista blogia, jotka tuntuvat keskittyvän hamstraamaan kaiken mahdollisen Acnen kenkämallistoista.

En minä tiennyt.

Moista yhteenkuuluvuuden tunnetta en ole kokenut sitten myöhäisten teinivuosien, vaikken sitä ole tietoisesti vältellyt saati tavoitellutkaan. Kiitos Tanska, oli mukavaa olla viikonlopun ajan yhtä kanssanne.

(ps. Muistoksi yhteisistä hetkistä taidan hankkia itselleni logolla varustetun Carharttin hiippapipon, sellainen kun oli joka toisella vastaantulijalla. Muistuttakoon se minua sitten reissusta sekä yläasteajoistani. Tuolloin pukeuduin päästä varpaisiin merkin S-koon miestenvaatteisiin, kun naisten mallistoa ei vielä taidettu valmistaakaan. Ja ei, Carhartt-kausi ei ollut yhteenkuuluvuuden aikaa.)

Se oli hieman yllättävää, kun muistelee herran olleen se kaikkein vaikeimmin vakuutettava, kun minuun taannoin iski mokkasiinikuume.

Aivopesu – älä koskaan kyseenalaista sen voimaa.

Yuketen Sports Chukka, 382.00 CAD, lark.com

Eilen värjättiin (lisää ja tummempia raitoja), tasoitettiin latvoja ja jätettiin otsatukka lyhentämättä. Aamulla sain kohtauksen, jätin suoristusraudat hyllylle noin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ja laitoin päähäni sellaiset papiljottipatukat. Tohotin niitä muutaman minuutin föönillä, suihkin päälle lakkaa ja menin pukeutumaan.

Sitten otin patukat pois. Rennot laineet olivat.. Täysi pyörremyrsky. Hurjat korkkiruuvit, muutamassa minuutissa! Harjasin niitä hieman auki, kiskoin pipon päähän ja lähdin töihin. Pakkanen ja villa ilmeisesti rauhoittivat tilannetta, koska työpöytäni ääreen istahdettuani lopputulema oli pitkälti tavoittelemani kaltainen. Pitkälti vahingossa.

Eikä tämä vahinko muuten varmasti toistu, kun yritän uudemman kerran… Ehkä tätä ei aivan tavaksi ota, mutta suoristusraudat saavat nyt hieman lepoa. Ja minä.

Kiitos Anna, taas meni nappiin!

Acne Romantic Printed Mini Skirt, £220, start-london.com

Kuvan tytöllä on kaikki enemmän kuin kohdallaan ja säiden salliessa ajattelin röyhkeästi kopioida hänen lookinsa. Äidin kutoma harmaa kashmirkauluri yhdistyy Samujin harmaaseen takkiin, jalkaan laitan lenkkarit. Keväthaaveeni ei itse asiassa eroa syystyylistäni oikeastaan mitenkään, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin…

Kuvan näytän myös kampaajalleni huomenna. Tahtoo vielä hieman tummempaa! Saa nähdä, leikkautanko pahasti venähtäneen otsatukkani takaisin teräväksi vai annanko roikkua vaan.

Jälkimmäistä vaihtoehtoa ilmeisesti kannatetaan: ihmiset ovat viime päivinä äityneet kehumaan hiuksiani. Minusta se on vähän jännää, edellisen kerran hiuksiani on nimittäin leikattu ja värikäsitelty marraskuun alkupuolella. Pitkäksi venähtänyt leikkuuväli ei ilmeisesti sitten ollutkaan niin huono juttu…

(kuva the-stylish-citizen.blogspot.com)

Uutisen mukaan putiikki tulee Kämp Galleriaan, tuleekohan siihen vanhan lippulaiva-Hömppälän tilalle? Jos, niin taitaa olla Pohjoismaiden suurin COS-putiikki luvassa… Onnea Helsinki!

Olen tästä uutisesta melkoisen innoissani ja odotan mielenkiinnolla, miten pahasti mieluisimman ruotsalaisketjumerkin rantautuminen kotikaupunkiini tuleekaan sekoittamaan pääni. Eipä sieltäkään tosin määräänsä enempää tavaraa halua kotiinsa kantaa, mutta mukavampaa ne muutamat vaatteet on sovitella paikan päällä kuin ottaa riskejä verkkokaupassa ja häseltää palautusten kanssa.

Tämän merkin kanssa ei muuten niin ärsytä se, että “sitten kaikilla on samanlainen” – itse ainakin olen ostanut putiikista enimmäkseen sellaisia arjen sotureita (musta jakku, valkoinen paita..), jotka eivät herätä itsessään juuri huomiota, vaan tavallaan mahdollistavat niiden hauskempien, erottuvampien juttujen käytön.

Tervetuloa, COS – kerrohan koska avaat ovesi, niin pistämme kalenteriin!

edit: “Mutta hei, COS – ettekö te voisi tulla myös Helsinkiin? Konsernillahan on kaksi valtaisaa H&M-myymälää siinä Aleksin varrella (mikähän järki tässäkin on?), menkää ja vallatkaa se Kämpin tila itsellenne ja pelkistetyille kohtuuhintaisille kauniille vaatteillenne. Pliide.” – minä, mä ja meitsi 11.1.2011.

Okei, okei – olihan tuo aika pääteltävissä silloin kun H&M päätti pystyttää toisen valtavan liikkeen entisen lippulaivansa naapuriin.. Mutta kieltäydyn uskomasta tätä tosiasiaa ja julistan itseni Suureksi Mielipidevaikuttajaksi. (ps. Ennustuksia kohtuuhintaan, ota yhteyttä kommenttiboksissa!)

edit 2: Missään ei tosin sanottu, että COS tulisi juuri siihen Hennesin tilalle. Jos ei tule, julistan itseni vähin äänin Keskikokoiseksi Olettaja-Erehtyjäksi.

(ps. Tuo laukku – järin vakavasti harkittava ehdokas…)

Viime yönä näin tosin kummallisen unen, jossa luokseni laiturille jättimäisellä oranssilla ämpärillä läpi myrskyävän veden seilannut nainen kertoi minulle kaksi numeroa ja painotti niiden olevan tärkeitä. Vaaleihin ne eivät liittyneet, mutta jos minä tuota lottoa sitten kokeilisin…

Ihanaa huuhaa-lauantaita teillekin vaan!

Laukku Céline Luggage Mini

Kuten nyt esimerkiksi sinikukkainen mekkoni, jonka parissa olen viettänyt lähestulkoon huolestuttavan paljon aikaa. Laitoin sen juuri viikoksi jäähylle: minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä ei ole ilmassa, mutta tyylibloggaajan lienee syytä yrittää pukeutua välillä muuhunkin.. Kuten nyt esimerkiksi kahteen ikivanhaan ja yhteen uudempaan villamekkoon (vanhat musta ja harmaa, uusi tummansininen – kaikki mallia säkki), joista saa jännittäviä (not) ja lämpimiä asukokonaisuuksia yhdistelemällä niihin mm. eri värisiä villasukkahousuja (mustat ja tummanharmaat) sekä asusteita (pipo).

Samu-Jussi Kosken vaatteet löysin hänen Marimekko-aikoinaan. Olenkin teille jo aiemmin kertonut carriebradshaw-hetkestäni, kun suurin piirtein ensimmäistä hivenen tyyriimpää vaatetta itselleen hankkimassa ollut opiskelija-Inke päätyi onnellisten yhteensattumien myötä sovittamaan mekkoa päälleen suunnittelijan muokatessa sitä nuppineuloilla minulle sopivaksi. Harvemmin sitä saa henkilökohtaista palvelua tyypiltä, jonka kädenjälkeä on ihaillut kauempaa.

Sittemmin Samu-Jussi jatkoi matkaansa Marimekolta ja minä jäin odottelemaan suunnittelijan seuraavia siirtoja. Marimekko tosin sai minusta tuon yhteistyön myötä uuden asiakkaan itselleen: ennen Kosken vaatteita muistin koko putiikin vain yöpaitoja tai froteepyyhkeitä kaipaillessani. Toisin ovat asiat nyt, ja hyvä niin!

Olisiko sitten ollut vuoden 2010 loppupuolta, kun huhut suunnittelijan omasta Samuji-merkistä kantautuivat korviini. Sitten pärähtivät ensimmäiset kuvat nettiin, ja kun vaatteita viimein sai ostaa merkin showroomin taannoisesta pop up -storesta, olin ensimmäisten joukossa nykimässä ovenkahvaa. Sitten tulikin kaivattu oma puoti Kiseleffin taloon, joka muutti syksyllä – toivottavasti helpommin löydettävään sijaintiin – Espalle ja aukesipa loppuvuodesta hartaasti toivottu verkkokauppakin.

Lahkolaismekko, ruusumekko, sinikukkamekko, harmaa takki – vieläkin jaksan riemuita jokaisesta Samuji-hankinnastani. Kevään mallistoa on alkanut tupsahdella liikkeeseen ja verkkokauppaan, mutta ajatukseni harhailevat myös merkin tulevaan syysmallistoon.

Tässä nyt nimittäin pääsi käymään niin, että allekirjoittaneella oli kunnia vastaanottaa kutsu Samujin syysmalliston näytökseen Kööpenhaminan muotiviikoille. (Enkä edes uhkaillut, kiristänyt enkä varjostanut ketään!)

No, vaikka kiinnostusta olisi ihan hirmuisasti, ehkä lyhyehköllä varoajalla ei pystyisi kuitenkaan lennähtämään toiseen maahan näytöstä katsomaan. Mutta kuinkas sattuikaan, olimme uskomattomalla mäihällä sattuneet suunnittelemaan viikonloppureissun Köpikseen ensi viikon viikonlopulle. Ei meillä ollut mitään hajua, että siellä on silloin muotiviikot – Jan vain sattui olemaan työnsä puolesta siellä päin ja päätimme, että minä lennän perästä viikonlopun viettoon.

Tuuletin uskomatonta mäihääni melkoisen kovaäänisesti, kunnes tajusin tarkistaa lipuista lentoaikatauluni. Näytös alkaa kello 16.00, lentoni lähtee Helsinki-Vantaalta kello 18.35. Ff-ff-uuuuuuuh...

Samujin fanityttö numero yksi puri hammasta yhteen niin että veri ikenistä tihkui, kun joutui kiittämään mutta kieltäytymään kunniasta ja lähettämään paikalle poikaystävänsä kameroineen. Hannu Hanhi Jan kun sattuu olemaan kaupungissa jo valmiiksi… Ehkä tämä on kohtalon johdatusta, näytös kun olisi saattanut kärsiä mallien helmoissa roikkuvasta “mullemullemulle”-Niemisestä.

Olen vaiennut tästä “ei jumalauta” -hetkestäni muutaman viikon, mutta huomenna vietettävän Finnish Catwalk -tapahtuman johdosta järjestettävä bloggaajien kirjoituskilpailu kannusti minua jakamaan kanssanne tämän kauniin rakkaustarinan suomalaiseen merkkiin – vastoinkäymisineen kaikkineen.

Mikäli vuosien mittaisen, onnea tihkuneen tapahtumaketjun viimeisin käänne herätti sinussa sympatiaa tai vahingoniloa, olisin mielissäni, mikäli kävisit tykkäämässä tästä postauksesta Finnish Catwalkin Facebook-sivuilla (olen siis tämän sinne linkittänyt..) huomiseen, perjantaihin 27.1. mennessä.

Minä saatan tykkäystenne johdosta saada jonkinlaisen palkinnon (tai sitten en, koska todennäköisesti myöhästyn muutamalla tunnilla..), mutta fiksuja kun järjestäjät ovat, myös tykkääjiä palkitaan! Kaikkien osallistuneiden bloggaajien postauksista tykkänneiden kesken arvotaan viisi avec-lippua Finnish Catwalkin kutsuvierastilaisuuteen huomenna eli 27. tammikuuta. Joten tykätkää ja voittakaa tekin – voitaisiin Vanhalla sitten huomenna yhdessä nauraa minun huonolle mäihälleni.